EURO-alue talouskriisin kourissa
Taloutta elvytetään
Maailmanlaajuiseksi levinnyt talouskriisi syksystä 2008 alkaen ravisutti myös Euroopassa yhteisvaluuttaa käyttäviä, talous- ja rahaliittoon eli euro-alueeseen kuuluvia maita. Euro-alueen pankit olivat amerikkalaispankkien ohella osallistuneet rahan lainaamiseen tuottavasti mutta heikoilla vakuuksilla, joten luottotappiot uhkasivat kaataa suuriakin pankkeja. Tällöin valtiot pelastaakseen pankkijärjestelmän romahdukselta takasivat suuren määrän lainoja ja säästöjä sekä muutenkin käyttivät julkista rahoitusta talouden elvyttämiseen.
Valtioiden budjettivajeet kasvaneet
Valtioiden takaukset ja muut julkiset menot kasvattivat nopeasti budjettivajeita, jolloin luotonantajat puolestaan nostivat korkoja havaitessaan riskien kasvavan. Euroalueella alettiin pelätä heikentyneiden talouksien, aluksi lähinnä Kreikan ja Irlannin, joutuvan maksukyvyttömiksi, jolloin seurauksena olisi suurten pankkien romahdus ja yhteisvaluutan arvon heikentyminen. Alettiin puhua jopa talous- ja rahaliiton hajoamisesta.
Kalliit pelastusoperaatiot
EU:n piirissä ryhdyttiin vuonna 2010 laajaan pelastusoperaatioon, jolloin vaikeuksiin joutuneiden valtioiden tueksi kerättiin kymmenien miljardien eurojen takuurahastoja, yhteismäärältään noin 700 miljardia euroa. Hankkeesta syntyi kuitenkin sekä periaatteellisia että käytännön toteutuksen kiistoja, jotka horjuttivat luottamusta euro-alueen ja koko EU:n tulevaisuuteen. Kävi ilmi, että monissa maissa oli talouden huonoa tilaa peitelty jopa väärentämällä tilastoja, ja sijoitusten oli annettu kasvaa ”kupliksi” ilman riittäviä katteita. Tiukempaa talouskuria noudattaneiden maiden kansalaiset eivät halunneet ryhtyä maksamaan tuhlareiden velkoja.
Taustalla reaalitalouden ongelmat
Pankki- ja rahoituskriisien taustalla ovat olleet reaalitalouden ongelmat monissa EU-maissa, kun talouskehitys vuosina 2008–2009 polki paikallaan tai kääntyi negatiiviseksi. Julkisen talouden velkataakka kasvoi koko unionin alueella arveluttavan suureksi. Siitä syntyi tarve säästöihin ja kulujen leikkauksiin, joilla kuitenkin on kansalaisten ostovoimaa ja samalla elintasoa alentava vaikutus. Säästötoimet herättivät vastalauseita, jotka ilmenivät muun muassa laajoina lakkoina ja mielenosoituksina. Monessa EU-maassa yhteiskunnallinen ilmapiiri kiristyi, kun tavalliset ihmiset kokivat joutuvansa pankkien liiallisen voitontavoittelun ja riskinoton maksumiehiksi.
Talouskehitys epätasaista
Euroopan unionin alueella talouden kehitys on viime vuosina ollut varsin epätasaista. Saksan talous on selvinnyt parhaiten, kun taas reuna-alueilla taantuma on selvästi vakavampaa laatua. Epäyhtenäinen kehitys on kasvattanut epäilyksiä yhteisvaluutan toimivuuden suhteen, eikä luottamuksen palauttamisen keinoista vallitse kovinkaan suurta yksimielisyyttä.
Vuosien 2010–2011 osalta euroalueen bruttokansantuotteen vuosikasvun on ennustettu jäävän alle kahteen prosenttiin. Saksa johtaa vuonna 2010 euroalueen talouskehitystä 3,6 prosentin kasvuennusteella, ja vuoden 2011 ennuste on hieman sen alle. Tämä merkitsee, että nopeaa nousua ei ole näköpiirissä ja myös EU:n talouskehityksen jakaantuminen pohjoisen ja etelän välillä syvenee.
Rahoituskriisistä nationalismin nousu?
Vuonna 2010 pyrittiin Euroopan unionille kehittämään mekanismeja, joilla lievennettäisiin talouden epätahtisuutta ja estettäisiin suurten budjettivajeiden syntyminen. Vaatimukset keskitetymmästä talouspolitiikasta talous- ja rahaliitossa tai koko EU:n alueella viittaavat kriitikoiden mielestä liittovaltiokehitykseen ja kansallisen päätöksentekovallan kaventamiseen. Monien maiden protestiliikkeet saavat voimansa tällaisten toimien vastustamisesta.
Talouskriisin yhtenä seurauksena on ollut kansallismielisten puolueiden tai protestiliikkeiden voimistuminen. Selvimpänä tämä näkyi Unkarissa, kun radikaalit oikeistopuolueet vuonna 2010 saivat suuren vaalivoiton ja sen turvin pääsivät ehdottoman enemmistön takaamaan valtaan parlamentissa. Läntisen Euroopan vanhoissa EU-maissa alettiin seurata suurella epäluulolla tuollaista kehitystä, joka saattaa johtaa nationalismin nousuun ja Euroopan unionin arvojen vastaiseen poliittisen kehitykseen itäisessä Euroopassa.
EU:n kilpailukyky heikentymässä
Euroopan unionin tulevaisuudesta huolestuneet ovat kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, että monet talouden mittarit osoittavat kilpailukyvyn heikentymistä etenkin suhteessa Aasian kasvaviin talouksiin. Samalla kun Euroopasta on siirtynyt paljon tuotantoa Kiinaan ja Intiaan, kiinalainen rahapääoma pesiytyy Eurooppaan. Tästä arvioidaan seuraavan myös poliittista riippuvuutta rahoittajista.