Kaukasian konfliktialue 2000-luvun alussa
Toinen Tshetshenian sota
Tshetsheniassa muutaman vuoden ajan vallinneen epävakaan aselevon jälkeen Pohjois-Kaukasian tilanne kärjistyi elokuussa 1999, kun Tshetsheniasta hyökkäsi suuri sissiosasto Dagestanin alueelle ja julisti sinne perustetuksi itsenäisen muslimitasavallan. Venäjän armeija teki nopean vastahyökkäyksen ja puhdisti Dagestanin muslimitaistelijoista, jotka palasivat Tshetsheniaan.
Lokakuussa alkoi toinen Tshetshenian sota Venäjän ilmavoimien voimakkailla pommituksilla, joita seurasi maavoimien hyökkäys. Kovia taisteluja käytiin useiden kuukausien ajan, ja alueen pääkaupunki Groznyi joutui Venäjän armeijan haltuun helmikuussa 2000. Sen jälkeen jatkui sissisota, joka päättyi virallisen ilmoituksen mukaan vuonna 2006. Silloin viimeisetkin vakinaisen armeijan joukot vedettiin pois Tshetsheniasta ja korvattiin poliiseilla.
Terrori-iskuja
Tshetshenian sodan aikana tehtiin useita terroritekoja, ja ihmisoikeusloukkaukset olivat yleisiä. Iskut ulottuivat myös Moskovaan, missä tshetsheenit lokakuussa 2002 kaappasivat teatteriyleisön joukosta peräti 850 panttivankia. Poliisien vapautushyökkäyksen yhteydessä heistä kuoli 130, ja surmansa sai myös 30 terroristia. Pohjois-Ossetian Beslanissa joutui satoja koululaisia vanhempineen terroristien
panttivangeiksi syyskuussa 2004. Seuranneessa taistelussa kuoli yli 330 panttivankia sekä kymmeniä sotilaita ja terroristeja.
Georgia konfliktialueena
Venäjän ja Georgian väliset suhteet kiristyivät etenkin Tshetshenian sodan vuoksi, mutta Georgiassa vallitsi silti kohtalaisen hyvin pitänyt aselepo, jota valvoivat sekä lähialueilta kerätyt rauhanturvajoukot että Ety-järjestön ja YK:n tarkkailijat. Vuonna 2004 lupasi Georgian presidentiksi valittu Mihail Saakashvili vallata takaisin separatistien hallussa olleet rajamaakunnat Abhasian ja Etelä-Ossetian. Georgia alkoi vahvistaa asevoimiaan Yhdysvaltojen, Israelin ja Ukrainan tuella.
Yllättävä sota
Monien pienempien selkkausten jälkeen alkoi avoin sota myöhään illalla 7. elokuuta 2008, kun Georgian tykistö alkoi tulittaa Etelä-Ossetiaa. Siinä yhteydessä kuoli muun muassa noin 10 venäläistä rauhanturvaajaa. Georgian joukot aloittivat Etelä-Ossetian valtaamiseen tähdänneen maahyökkäyksen, mutta Venäjän armeija löi sen seuraavina päivinä takaisin ja eteni pian kohti Georgian pääkaupunkia Tbilisiä. Euroopan unionin puheenjohtajamaana toimineen Ranskan presidentti sai kuitenkin aikaan aselevon, jonka myötä taistelut loppuivat muutaman päivän kuluessa.
Abhasia ja Etelä-Ossetia
Venäjä tuhosi Georgian armeijan lähes kokonaan ja jäi miehittämään itsenäisiksi kohta julistautuneiden Abhasian ja Etelä-Ossetian lisäksi myös eräitä muita Georgian reuna-alueita. Niiltä venäläisjoukot kuitenkin poistuivat parin viikon kuluessa. Länsimaat vaativat venäläisiä vetäytymään myös Abhasiasta ja Etelä-Ossetiasta, mutta siihen Venäjän hallitus ei suostunut vaan tunnusti noiden alueiden itsenäisyyden.
Kansainvälisiä reaktioita
Georgian konflikti kiristi vakavasti Naton ja Venäjän suhteita usean kuukauden ajaksi, mutta vähitellen tilanne rauhoittui. Yhdysvallat ei halunnut puuttua Georgiaan sotaan aseellisin keinoin, vaikka se ei toisaalta hyväksynyt myöskään maakuntien eroa Georgiasta. Euroopan unionin tutkimus seuraavana vuonna moitti Georgian presidenttiä sodan aloittamisesta, kun taas Georgia väitti Venäjän provosoineen hyökkäyksen aloituksen. Abhasian ja Etelä-Ossetian itenäisyyttä ei ole kansainvälisesti tunnustettu, joten lukkiutunut tilanne jatkuu.