Presidentti Putinin kausi: hallinnon keskittäminen
Putin Venäjän johtoon
Elokuussa 1999 Vladimir Putinista tuli pääministeri vaikeassa tilanteessa, kun Tshetshenian puolelta oli juuri hyökätty Kaspianmeren rannikolla sijaitsevaan Dagestaniin. Siitä seurasi syksyllä toinen Tshetshenian sota, joka aiheutti parin vuoden kuluessa suurta tuhoa. Presidentti Jeltsin luopui virastaan joulukuussa, ja Putin valittiin hänen seuraajakseen maaliskuussa 2000 pidetyissä vaaleissa.
Sairastelleen ja pitkiä aikoja julkisuudesta muutenkin poissaolleen Jeltsinin jälkeen Putin antoi itsestään määrätietoisen ja aktiivisen voimapoliitikon kuvan. Hän ryhtyi kokoamaan Venäjän federaation hallintoa, joka oli lähes hajaannuksen tilassa. Suuren vallan alueillaan saaneita kuvernöörejä ei enää valittu vaaleilla, vaan heidät alettiin nimittää virkoihinsa presidentin päätöksillä. Muutenkin valtaa keskitettiin Venäjän presidentille ja hänen nimittämälleen hallitukselle.
Talous kohentui
Putinin johdolla kampanjoitiin myös niitä talouden mahtimiehiä (”oligarkkeja”) vastaan, jotka eivät kannattaneet hallituksen toimia. Heistä osa sai syytteitä yhteiskunnan varojen kavalluksesta, ja useat myös pakenivat ulkomaille. Talouden tila alkoi kuitenkin kohentua, palkat ja eläkkeet maksettiin ajallaan, ja Putinin kansansuosio nousi. Tähän vaikutti myös Jeltsinin aikaan verrattuna kansallismielisemmän politiikan omaksuminen.
Keisariajan symbolit käyttöön
Neuvostojärjestelmää ei pyritty palauttamaan yhteiskuntaan, mutta Putin määräsi otettavaksi takaisin käyttöön eräitä suosittuja Neuvostoliiton aikaisia symboleja, muun muassa kansallislaulun, joka vain sanoitettiin uudelleen. Toisaalta mihinkään yleiseen neuvostosymbolien palauttamiseen ei ryhdytty, vaan pikemmin korostettiin keisarillisen Venäjän historiaa ja symboliikkaa. Myös kommunistipuolueen asema kävi entistä vaikeammaksi, ja se menetti kannatustaan Putinia tukeneelle valtapuolueelle.
Tiukka ote sisäpolitiikkaan
Sisäpolitiikassa Putin suosi kurin ja järjestyksen linjaa, mutta siinä hän ei kovinkaan hyvin onnistunut. Korruptio ja kaikenlainen rikollisuus oli laajaa sekä hallinnossa että taloudessa. Erityisesti ulkomailla on herättänyt huomiota se, ettei poliittisia murhia ole pystytty estämään ja niihin syyllisiä rankaisemaan.
Mediavaltaa keskitettiin Kremlin kontrolliin, jolloin avainasemassa oli yksityisten televisiokanavien liittäminen joko suoraan valtion televisioon tai kaasujätti Gazpromin omistukseen. Näillä toimilla oli osuutensa opposition heikkenemiseen. Putinin tukipuolue Yhtenäinen Venäjä sai duuman vaaleissa vuonna 2003 selkeän vaalivoiton, joka perustui paljolti presidentin suureen kansansuosioon.
Ulkopolitiikka aluksi varovaista
Ulkopolitiikassa Putin oli aluksi varovainen. Vaikka hän vastusti näyttävästi Irakin sotaa yhdessä Saksan ja Ranskan johtajien kanssa, suhteet Yhdysvaltoihin pysyivät verraten hyvinä. Tähän vaikutti Putinin syksyllä 2001 antama tuki presidentti Bushin julistamalle ”sodalle terrorismia vastaan”. Vastaavasti Bush antoi tukensa Venäjän johdon toimille muslimiterrorismia vastaan, mihin luettiin myös Tshetsheniassa käyty sota.
Vähitellen Putin kovensi asennetta läntisiä, Natoon liittyneitä tai sen jäseneksi pyrkiviä naapurimaita kohtaan. Konflikti Georgian ja Ukrainan kanssa kärjistyi vuodesta 2004 alkaen useiden erimielisyyksien vuoksi. Samalla Putin pyrki lähentämään Venäjän suhteita Kiinaan ja Keski-Aasian entisiin neuvostotasavaltoihin. Venäjän hallituksen pelkona oli separatismin leviäminen Venäjän eteläosissa tai lännen ideologinen ja poliittinen vyörytys, kuten oli havaittu käyneen juuri Georgian ja Ukrainan vaaleissa. Niiden yhteydessä valtaan nousivat selvästi länsimieliset ja Venäjään torjuvasti suhtautuneet johtajat.
Kaukasian sitkeät konfliktit
Tshetshenian sota osoittautui jälleen armeijalle raskaaksi ja väestölle erittäin tuhoisaksi, mutta Venäjä sai lopulta vastarinnan nujerretuksi. Putin yritti vakauttaa tilannetta koventamalla kuria myös muilla Kaukasian alueilla, mutta sitkeitä konflikteja ei saatu loppumaan, ja myös terroriteot jatkuivat. Kansansuosio silti säilyi edelleen Putinin tultua valituksi toiselle presidenttikaudelle vuonna 2004.
Energiatuotanto valtion omistukseen
Talouspolitiikalle Putinin presidenttikausilla (2000-2008) oli leimaa-antavaa pyrkimys päätösvallan keskittämiseen suurille, valtion omistuksessa oleville yhtiöille erityisesti energia-alalla. Raaka-aineiden korkea hintataso tuotti tuloja Venäjän valtion kassaan ja rikastutti vähitellen myös keskiluokkaa. Valtion velat maksettiin pois nopeaan tahtiin, ja Venäjällä oli tiukan budjettikurin vuoksi varaa myös ulkomaisiin sijoituksiin. Talouden yksipuolisuus jäi kuitenkin vaivaamaan, mistä seurasi herkkyys suhdanteiden vaihtelulle.
Putinin presidenttikauden päätös
Kremlissä toimivalle presidentinhallinnolle keskittyi Putinin kaudella paljon valtaa. Hän tukeutui sisäpolitiikassa entisten turvallisuuspalvelun johtajien ja agenttien sekä eräiden talouden mahtimiesten ystäväpiiriin. Pääministerien asema oli verraten heikko, ja heitä erotettiinkin herkästi.
Perustuslain mukaan Putin ei saanut enää asettua ehdokkaaksi kolmannelle kaudelle, mutta monet odottivat, että hän saisi aikaan jatkokauden poikkeuslain avulla. Putin kuitenkin luopui presidentinvirasta huolimatta suuresta kansansuosiostaan ja mahdollisuuksistaan vaikuttaa jopa perustuslain muutokseen. Hän sopi vuonna 2008 presidentiksi valitun Dmitri Medvedevin kanssa, että saisi pääministerin viran.
”Kaksipäisen kotkan” hallinto
Vladimir Putin pysyi myös pääministerinä voimakkaana vallankäyttäjänä, mutta hän ei pyrkinyt heikentämään Venäjän presidentin valta-asemaa, joka perustuslain mukaan on vahva. Useiden tarkkailijoiden hämmästykseksi tällainen ”kaksipäisen kotkan” hallinto on toiminut hyvin. Kummallekin vakiintui nopeasti oma rooli, jonka puitteissa heillä on ollut myös erilaisia painotuksia etenkin sisäpolitiikan kysymyksissä. Medvedev on edustanut liberaalimpaa poliittista ja taloudellista ajattelua, kun taas Putin on jatkanut voimapoliittisia linjanvetojaan. Venäjän ulkopolitiikkaan tai hallinnon ja talouden perusrakenteisiin näillä painotuseroilla ei ole ollut näkyvää vaikutusta.