Valko-Venäjä ja Moldova
Väliinputoajia
Euroopan unionin ja Venäjän välialueilla sijaitsevat entiset neuvostotasavallat Valko-Venäjä ja Moldova ovat monessakin mielessä jääneet väliinputoajan asemaan. Niiden talous on ollut verraten kehittymätöntä ja vahvasti sidoksissa naapurimaihinsa, mutta poliittiset mullistukset ovat vakavasti häirinneet talouden ja yhteiskunnan kehittymistä. Myös suhteet Euroopan unioniin ovat olleet ajoittain pahoissa vaikeuksissa.
Valko-Venäjä
Valko-Venäjällä on pitkät historialliset, etniset ja taloudelliset siteet Moskovasta johdettuun Iso-Venäjään eli nykyiseen Venäjän federaatioon, mutta toisaalta se on ollut läheisesti sidoksissa myös Liettuaan ja Puolaan. Valko-Venäjän itsenäistyessä Neuvostoliiton hajotessa oli aluksi vallalla selkeästi kansallismielinen suuntaus, mutta pian Venäjä- suhteita ja myös Neuvostoliiton perintöä korostavat piirteet pääsivät politiikassa ja taloudessa vallalle.
Aleksandr Lukashenka valittiin ensi kerran presidentiksi vuonna 1994 ja viimeksi syksyllä 2010. Häntä on syytetty itsevaltiaista otteista ja nimitetty diktaattoriksi, koska opposition toiminta on tukahdutettu kovin ottein. Toisaalta hän on nauttinut selvästi kansan enemmistön suosiota.
Vaikea Venäjä-suhde
Valko-Venäjän ja Venäjän välillä on useaan kertaan tehty sopimuksia talous- ja valtioliitosta, mutta käytännössä järjestelyt eivät ole toimineet kovinkaan hyvin. Ajoittain on syntynyt ankaraa riitaa Venäjältä toimitettavan energian hinnasta, mutta Valko-Venäjän mittava kulkuneuvoteollisuus on tarjonnut vastakauppoihin hyviä vientituotteita ja luonut pohjaa talouskasvulle. Maiden asevoimien välinen yhteistyö on toiminut yleensä hyvin.
Kireät EU-suhteet
Euroopan unionin kanssa Valko-Venäjä solmi kumppanuussopimuksen vuonna 2009, ja sen toteutus lähti aluksi verraten hyvin käyntiin. Syksyllä 2010 toimitettujen presidentinvaalien jälkitilanteessa voittajaksi julistettu Lukashenka vangitutti opposition edustajia ja antoi poliisin pahoinpidellä mielenosoittajia, mistä syystä suhteet länsimaihin ja vaalitarkkailusta huolehtineeseen Ety-järjestöön jälleen kiristyivät.
Moldova
Romanian ja Ukrainan välissä sijaitseva Moldova itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa vuoden 1991 lopulla. Väestön pääosa on etnisesti romanialaisia, mutta liittyminen Romaniaan ei ole saanut väestön pääosan kannatusta. Moldavian neuvostotasavaltaan kuulunut Dnjestr-joen itäpuolinen alue on ollut erossa Moldovasta heti itsenäistymisen jälkeen vuonna 1992 alkaneista taisteluista lähtien. Tällä Transnistriaksi kutsutulla alueella on ollut tukenaan venäläinen sotilasosasto.
Sisäpolitiikka rikkinäistä
Muista entisistä neuvostotasavalloista poiketen kommunistit ovat Moldovassa olleet suurimman puolueen asemassa pitkiä jaksoja. Parlamenttivaaleissa kesällä 2009 kommunistipuolue sai puolet annetuista äänistä. Sisäpolitiikka on viime vuosinakin ollut rikkinäistä vaalien seuratessa toisiaan, eivätkä hallitukset ole olleet pitkäikäisiä. Talousvaikeudet ovat kroonisia, ja väestön elintaso on pysynyt matalalla, mistä syystä monet ovat lähteneet työnhakuun ulkomaille. Eräiden arvioiden mukaan jopa neljäsosa maan neljästä miljoonasta asukkaasta asuu ulkomailla.
Ulkopuolista tukea
Sekä Venäjä että Kiina ovat viime aikoina avustaneet Moldovaa budjetin rahoitusvajeiden paikkaamisessa, ja myös läntiset rahoituslaitokset ovat tukeneet maan taloutta. Euroopan unionilla on ollut vaikeuksia määrittää selkeää kantaa Moldovaan, mutta sieltä tapahtuvaan ihmisten salakuljetukseen unioni on pyrkinyt puuttumaan.
Moldovan aseman vakinaistaminen, poliittisen tilanteen vakauttaminen ja hallinnon järjestely ovat yhä 20 vuotta kylmän sodan päättymisen jälkeen ratkaisuaan odottavia kysymyksiä. Nykyisellään Moldova on jatkuvien sisäpoliittisten kamppailujen, korruption vaivaaman heikon taloudenpidon ja rehottavan rikollisuuden tyyssija.