Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö
Helsingin konferenssi
Helsingin konferenssissa 1992 asetettiin päämääräksi muodostaa organisaatio, jolla olisi kiinteä rakenne ja selvästi määritetyt toimivaltuudet. Budapestissa vuonna 1994 tehtiinkin päätös prosessin muuttamiseksi organisaatioksi nimeltä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj, engl. Organization for Security and Cooperation in Europe, OSCE). Se aloitti toimintansa seuraavan vuoden alussa.
Istanbulin kokouksessa 1999 Ety-järjestön toimintasääntöjä tarkennettiin ja sovittiin erityisesti rauhanturvaamisroolia parantavista toimista. Toiminnalliset periaatteet kirjattiin Euroopan turvallisuuden peruskirjaan.
Alueellinen turvallisuusjärjestö
Kylmän sodan jälkeiset vuodet ravistelivat Euroopan yhtenäisyyttä erityisesti Balkanilla ja Kaukasiassa. Etykin muuttaminen organisaatioksi ei ratkaissut sen ongelmia noiden alueiden konfliktien hallinnassa, eikä muillakaan organisaatioilla ollut siinä suhteessa juuri parempaa menestystä. Ety-järjestön rooliksi vakiintui toiminta YK:n alueellisena turvallisuusjärjestönä lähinnä määrittämällä yleisesti normeja ja valvomalla vaaleja. Sen sijaan konfliktien estämisen ja hallinnan operatiivisena johtoelimenä Ety-järjestön merkitys jäi vähäiseksi.
Merkitys turvallisuusfoorumina vähentyi
Huolimatta päätöksenteon säilyttämisestä konsensus-periaatteella tapahtuvaksi Venäjä joutui myöntymään sille epämieluisiin ratkaisuihin useissa kiistakysymyksissä. Se alkoi suhtautua kriittisesti Etyjin toimintaan entisen Jugoslavian alueella ja Kaukasiassa syyttäen järjestöä asettumisesta länsivaltojen intressien edistäjäksi.
Lännessä, erityisesti Yhdysvalloissa, alettiin toisaalta vähätellä Ety-järjestön arvoa muissa kuin vaalien valvontatehtävissä. Tähän liittyi yleisemminkin aseidenriisunnan ja asevalvonnan merkityksen väheneminen kylmän sodan jälkeisessä tilanteessa. Pariisin huippukokouksen 1990 aikaisesta hyvästä tunnelmasta ei vuosikymmenen lopulla ollut enää paljon jäljellä.
Etykin muuttaminen prosessista organisaatioksi ei sinänsä voinut kohottaa sen arvostusta ja parantaa tehokkuutta kollektiivisen turvallisuuden tuottajana, kun tilannekehitys ei muuten sitä suosinut.