Talous- ja rahaliiton toteutus

Talous- ja rahaliiton muodostaminen

Sopimukseen Euroopan unionista vuodelta 1992 sisältyi olennaisena osana talous- ja rahaliiton muodostaminen. Sen toteuttaminen oli jo aloitettu rahapolitiikkaa yhtenäistävillä toimilla, ja tavoitteena oli viimeisenä vaiheena yhteisvaluutan käyttöönotto. Talous- ja rahaliittoa oli esitetty sisämarkkinoiden toimivuuden takaajaksi, mutta sillä oli myös ideologista sisältöä. Hankkeen kannattajien mielestä yhteinen raha sitoisi EU:n jäsenmaita niin tiukasti yhteen, että integraatio syvenisi muillakin aloilla eikä olisi enää pelkoa liiton hajoamisesta.

Ristiriitoja rahaliitosta

Vastustajien mielestä EU-maiden taloudet olivat siinä määrin erilaisia ja suhdannevaihteluissa epätahtisia, että yhteinen valuutta jäykistäisi tarpeettomasti niiden talouspolitiikkaa. Erityisesti Saksassa epäiltiin myös heikompien talouksien rahaliitossa madaltavan vahvojen talouksien toimintaedellytyksiä.

Yhteisvaluutta käyttöön

Vielä 1990-luvun puolivälissä arvioitiin yleisesti, ettei yhteisvaluutan käyttöönotto olisi toteutumassa pitkään aikaan. Suunnitelma kuitenkin eteni niin, että vuonna 1998 perustettiin Euroopan keskuspankki ja 11 EU-maata päätti ottaa euron yhteiseksi rahayksiköksi. ”Euroalueen” ulkopuolelle jäivät muun muassa Iso-Britannia, Ruotsi ja Tanska. Vuonna 2002 yhteinen raha (euro) korvasi kansalliset valuutat 12 maassa. Talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen (yhteisvaluuttaan) liittymisen ehdoiksi oli asetettu ”lähestymiskriteerit”, joiden tarkoituksena on ollut vakauttaa hintoja ja estää euroalueen maiden ylivelkaantuminen. Vakaus- ja kasvusopimuksella on pyritty pitämään euron arvo vakaana.