Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alkuvaiheet

Artiklat yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (YUTP)

Sopimus Euroopan unionista (Maastrichtin sopimus) vuodelta 1992 sisälsi artiklat yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (YUTP), joka oli määritetty käsittämään kaikki unionin turvallisuuden kannalta tärkeät asiat, mukaan luettuna yhteinen puolustuspolitiikka. Lisäksi määritettiin useita rajoituksia,  jotka koskivat etenkin suhdetta vallitseviin turvallisuusratkaisuihin.

Tehtäviä Länsi-Euroopan Unionille

Tavoitteena oli lisätä unionin toimintakykyä ulkopolitiikan alalla ja aloittaa myös sotilaallinen yhteistyö, joka ei aikaisemmin kuulunut EU:n toimivallan piiriin. Käytännön toteutuksessa velvoitteita annettiin Länsi-Euroopan unionille (WEU), jonka merkitys kuitenkin pysyi vähäisenä. EU:n sotilaallinen yhteistyö ei lähtenyt vielä 1990-luvulla käyntiin, joten koettiin tarvetta uudistaa sitä koskevia määräyksiä.

Päätöksenteko vaati yksimielisyyttä

Ulkopoliittinen yhteistyö tehostui, mutta sekään ei toiminut tehokkaasti vielä Jugoslavian hajoamissotien yhteydessä. Päätöksenteko vaati jäsenmaiden yksimielisyyttä, jota oli vaikea saavuttaa vakavan kriisin yllättäessä, joten yleensä tyydyttiin pyöreästi muotoiltuihin kompromisseihin. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli jäsenmaita edustavan ministerineuvoston vastuulla, kun taas EU:n ulkosuhteita yleisesti hoiti komissio. Näiden keskinäisen yhteistyön puutteet haittasivat päätöksentekoa ja hankkeiden toteutusta.