Siirtymätaloudet

Muutos hankalaa

Talousjärjestelmän muutos sosialistisesta markkinataloudeksi seurasi pääpiirtein samaa kaavaa, mutta kehityksen lähtökohdissa ja nopeudessa oli  ”siirtymätalouksissa” suuria eroja. Puolassa maatalous oli pysynyt paljolti pienviljelijävaltaisena ja Unkarissa yritystoimintaa edistetty jo  kommunistihallituksen aikana, joten markkinatalouden edellytykset olivat lähtökohtaisesti paremmat kuin esimerkiksi Neuvostoliitosta itsenäistyneissä maissa.

Muutos ei missään tapahtunut kivuttomasti, vaan sen myötä monet ihmiset joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin, kun taas toiset saattoivat rikastua hyvinkin  nopeasti. Talouden vapauttaminen toi mukanaan myös monimuotoista rikollisuutta, sillä valvonta- ja säätelyjärjestelmät eivät kehittyneet samassa tahdissa.

Yksityistäminen

Valtion tai yhteiskunnan omistamaa teollisuutta yksityistettiin kaikissa siirtymätalouksissa, joskin menettelytavat ja nopeus vaihtelivat. Raskaan  teollisuuden yksityistäminen oli kaikkein vaikeinta, sillä kilpailukyky oli huono ja ympäristöongelmat haittasivat modernisointia. Siksi monia raskaan metalliteollisuuden ja kemianteollisuuden laitoksia lopetettiin tai muunnettiin uuteen käyttötarkoitukseen. Ulkomaiset sijoitukset toivat uuttaa tuotantoa etenkin Puolaan, Tshekin tasavaltaan, Slovakiaan ja Unkariin.

Kansainvälinen tuki

Kansainväliset organisaatiot tukivat siirtymätalouksia lainoilla, avustuksilla ja koulutusohjelmilla. Toisaalta ne asettivat myös tiukkoja ehtoja, jotka tuottivat osalle väestöä suuria vaikeuksia. Talouden säännöstelyn ja valtio-omistuksen purku lisäsi nopeasti työttömyyttä ja kohotti hintatasoa, jolloin esimerkiksi eläkeläisten elintaso vastaavasti laski. Verotulojen ehtyminen heikensi yhteiskunnan mahdollisuuksia jatkaa väestön tukitoimia, ja kannattamattomien teollisuuslaitosten lopettaminen poisti niihin aikaisemmin liittyneen työntekijöiden sosiaaliturvan.

Poliittinen epävakaus jatkuu

Talousjärjestelmän muutoksen vaatimat uudistukset eivät yleensä ehtineet kohottaa kansan elintasoa vielä 1990-luvulla, minkä vuoksi poliittinen epävakaus jatkui. Nuoret ja hyvin koulutetut ihmiset muuttivat suurin joukoin työn perässä läntiseen Eurooppaan ja Amerikkaan. Siirtymätaloudet kärsivät tuosta ”aivoviennistä”, vaikka ulkomailla työskentelevät lähettivät rahaa kotimaihinsa. Yhteiskunnallisten levottomuuksien estämiseksi ja muuttoliikkeen hillitsemiseksi tarvittiin Euroopan unionin ja muiden kansainvälisten organisaatioiden apua.