YK:n rauhanturvaoperaatiot Jugoslaviassa
Erittäin vaikeat olot
YK kantoi Jugoslavian hajoamissodissa vastuuta rauhanturvatoiminnasta erittäin vaikeissa oloissa. Vuodenvaihteessa 1990/1991 Kroatiaan aikaansaadun aselevon valvontaan perustettu rauhanturvajoukko UNPROFOR (United Nations Protection Force) joutui heti ryhmittyessään toiminta-alueelle keskelle Bosnia-Hertsegovinassa alkanutta sotaa. YK ei toipunut Bosnian sodan alkuvaiheen sekasorrosta, kun Kroatian aselevon valvontaa varten perustetun rauhanturvajoukon piti naapurimaan sodan aikana ”turvata rauhaa, jota ei ollut”.
YK tuki humanitaarista avustustoimintaa
YK keskittyi lähinnä humanitaariseen avustustoimintaan, ja siinä onnistuttiin verraten hyvin. Odotukset taistelujen hillitsemisestä tai siviiliväestön tehokkaasta suojaamisesta olivat ylimitoitettuja, eivätkä sellaiseen rooliin viitanneet YK:n päätöslauselmat voineet toteutua kentällä. UNPROFOR sai kylläkin lisääntyneiden tehtävien myötä laajat, peruskirjan VII lukuun pohjautuneet toimintavaltuudet, ja lisäksi Naton ilmavoimat määrättiin antamaan tukea YK:lle.
YK koettiin osapuoleksi
Käytännössä osoittautui, ettei rauhanturvaajien tukena ollutta asevoimaa useinkaan voitu käyttää edes pelotukseen joko poliittisista syistä tai joukkojen riittämättömyyden vuoksi. YK pyrki toimimaan puolueettomana, mutta kapinaan nousseet serbit kokivat sen viimeistään vuoden 1995 alussa konfliktin osapuoleksi, joka toimi heitä vastaan. Silloin laajoille alueille levittäytyneistä rauhanturvaajista tuli potentiaalisia ja lopulta todellisia serbien panttivankeja, mistä syystä ulkopuolisen intervention aloittaminen vaikeutui entisestään.
Humanitaarinen avustustoiminta etusijalla
YK:n jäsenmaat olivat jatkuvasti erimielisiä rauhanturvajoukon tehtävistä, toimintaperiaatteista, kokoonpanosta ja varustuksesta. Pääsihteerin monista vetoomuksista huolimatta joukot jäivät tavoitevahvuuksia pienemmiksi, ja tappiot pakottivat varovaisuuteen. YK:n avustusorganisaatio (UNHCR) ja muut humanitaariset järjestöt huolehtivat väestön perustavasta toimeentulosta ja onnistuivat siinä olosuhteisiin nähden ainakin tyydyttävästi.
Rauhanturvaamisesta ristiriitaisia kokemuksia
Rauhanturvaoperaatiot osaltaan myötävaikuttivat tilanteen rauhoittamiseen Balkanilla, mutta monet konfliktit yhä jäivät odottamaan pysyvämpiä ratkaisuja. Kriisinhallinnasta Jugoslavian hajoamissodissa saatiin kaikkiaan hyvin ristiriitaisia kokemuksia, joiden analysointi on kestänyt kauan ja tuottanut vaikeasti tulkittavia tuloksia ajatellen tulevaisuuden tarpeita. Vahvistui myös epäilys, etteivät kriisit
useinkaan ole hallittavissa, kun sekä konfliktin osapuolet että ulkopuoliset tahot antavat mielellään aseille ratkaisuvallan tai tyytyvät odottelemaan ajan kulumista ja suotuisempien olosuhteiden ilmaantumista.
Jugoslavian hajoamisen väkivaltaisuus ja siihen liittyneet rauhanturvaamisen ongelmat 1990-luvun alkuvuosina pakottivat kehittämään entistä monipuolisempia menetelmiä kriisien hallintaan, ja saadut kokemukset vaikuttivat myös Suomessa päätöksiin osallistumisesta rauhanturvaoperaatioihin tai pysyttelyyn niistä erossa.