Sota Bosnia-Hertsegovinassa

Erittäin tuhoisa sota

Keväällä 1992 alkaneesta sodasta Bosnia-Hertsegovinassa tuli erittäin tuhoisa. Siinä olivat osapuolina maan hallituksen joukot, joihin kuului lähinnä muslimeja, sekä näitä vastaan taistelevat serbit ja kroaatit, jotka sotivat ajoittain myös keskenään. Osapuolten joukoissa saattoi palvella sotilaita eri kansallisuuksista. Bosnian serbeillä oli varsinkin aluksi selvä aseistuksen ylivoima, sillä he saivat tukea Jugoslavian liittoarmeijalta. Rintamalinjat kulkivat laajalla alueella hyvin epäsäännöllisesti  tai puuttuivat kokonaan, liittosuhteet vaihtelivat paikallisesti ja siviiliväestö kärsi taistelujen keskellä. Toisen maailmansodan jälkeen pahimmat sotarikokset Euroopassa tapahtuivat tämän sodan aikana.

Ulkomaat haluttomia interventioon

Ulkomaat välttivät pitkään sekaantumista Jugoslavian hajoamissotiin, koska siellä toimineet asevoimat olivat vahvat eikä ulkopuolisten ollut helppo valita sisällissodasta tuettavaa osapuolta tai asettua puolueettomaksi välittäjäksi. Jugoslavia oli kylmän sodan aikana Euroopan vahvimmin aseistautuneita maita, ja siellä käytössä ollut alueellinen puolustusjärjestelmä oli kouluttanut runsaasti partisaaniperinteen omaksuneita taistelijoita.

Sodan ratkaisuvaihe

Bosnia-Hertsegovinan sota läheni kesällä 1995 loppuaan, kun kapinallisten serbien voimat heikkenivät. Jugoslavian liittoarmeijalta ja Serbialta saatu tuki Bosnian serbeille oli lähes päättynyt, ja länsimaiden tukemat Bosnian muslimien ja Kroatian asevoimat vahvistuneet. Sotilasliitto Nato teki siinä vaiheessa erityisesti Yhdysvaltojen ilmavoimien tukemana intervention. Kroatian joukot valtasivat kapinallisten serbien hallussaan pitämät alueet Krajinassa ja alkoivat edetä Bosnian alueelle. Tässä vaiheessa Bosnian
serbit kypsyivät aselepoon välttyäkseen vieläkin pahemmalta tappiolta. Lähinnä Yhdysvaltojen ja YK:n painostamana valmistui Daytonissa marraskuussa rauhansopimus, joka allekirjoitettiin Pariisissa joulukuussa.

Rauhanturvaoperaatiot

YK valtuutti Naton valvomaan joukoillaan rauhansopimuksen toimeenpanoa. YK:n rauhanturvaajat pääosin sulautettiin Naton johtamiin joukkoihin, minkä jälkeen YK jatkoi toimintaansa Kroatialle luovutettavassa Itä-Slavoniassa ja Makedoniassa sekä ylläpiti pientä tarkkailuosastoa. Taistelevien osapuolten loitontaminen ja sopimuksen mukaiset aluejärjestelyt toteutettiin, eikä uusia vihollisuuksia alkanut. Tilanteen rauhoittamiseen käytettiin erittäin vahvoja joukkoja, alkuvaiheessa noin 50 000 sotilasta.

Rauhansopimuksen toimeenpano

Rauhansopimuksen lyhytaikaiseksi suunnitellun toimeenpanon vaatimista joukoista (IFOR) tuli kohta hieman supistettuja ja uudelleennimettyjä ”vakauttamisjoukkoja” (SFOR), ja niiden läsnäolo pitkittyi. Bosnia-Hertsegovinan rauhanturvaamisesta muodostui ”ikuisuuskysymys” Kyproksen, Golanin ja Libanonin tapaan kaikkine pitkästä kestosta seuraavine ongelmineen.