Itsenäisten valtioiden yhteisö
IVY
Neuvostoliiton hajoamiskehityksen loppuvaiheissa joulukuussa 1991 Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän neuvostotasavaltojen johtajat ilmoittivat perustavansa Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY), jonka oli määrä näiden valtioiden osalta korvata Neuvostoliiton hallintorakenteita. Kahdeksan muuta neuvostotasavaltaa liittyi pian tähän yhteisöön, ja myös Georgia tuli mukaan vuonna 1993. Sen sijaan Baltian maat jäivät kokonaan IVY:n ulkopuolelle.
IVY:n muodostaminen
Yhteisön muodostamisen tarkoituksena oli hallita Neuvostoliiton hajoamista säätelemällä yhteisen omaisuuden ja asevoimien jakoa sekä mahdollistamalla taloudellisen yhteistyön jatkuminen. Valtioiden itsenäisyyttä korostamalla haluttiin tehdä ero Neuvostoliiton aikaan ja sen kiinteään keskusjohtoisuuteen. IVY:lle ei luotu pysyviä johtamisrakenteita, vaan yhteistyöasioita käsiteltiin lukuisissa komiteoissa ja jäsenmaiden edustajien keskinäisissä neuvotteluissa.
Rajojen määritys vaikeaa
Uusien, Neuvostoliitosta eronneiden valtioiden rajat sovittiin vedettävän entisiä neuvostotasavaltojen rajoja myötäillen. Vaikeuksia syntyi siitä, että uudet valtiot muodostettiin niissä asuvan pääkansallisuuden pohjalle, mutta Neuvostoliiton aikaan kansallisuudet olivat jo voimakkaasti sekoittuneet, eivätkä lähinnä Stalinin aikaan määritetyt hallinnolliset rajat vastanneet kovinkaan hyvin kansallisuusrajoja. Pahimmat ongelmat rajojen määrityksestä syntyivät Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa. Neuvostoliiton aikana muodostuneet taloudelliset rakenteet vaativat uusien valtioiden rajat ylittävän talousyhteistyön jatkamista. Käytännössä kaikkien IVY-maiden keskinäisten rajojen merkitseminen ja rajavalvonnan aloittaminen viivästyi, joten esimerkiksi Venäjän ja Ukrainan välisen pitkän rajan yli ihmiset ja tavarat kulkivat edelleen esteettä.
Kansallisuuksien kirjo
Neuvostoliiton hajotessa vuoden 1991 lopussa Venäjän federaation alueella asui 147 miljoonaa ihmistä, Ukrainassa 52, Uzbekistanissa 22, Kazakstanissa 17 ja Valko-Venäjällä 10 miljoonaa. Muut entiset neuvostotasavallat olivat 4 – 7 miljoonan asukkaan valtioita. Venäjän hallitseva asema näkyi myös taloudessa, sillä sen BKT-osuus oli kaksi kolmasosaa koko IVY-alueen tuotannosta. Kaikkiaan 60 miljoonaa ihmistä asui oman kansallisuutensa muodostaman ”kotivaltion” ulkopuolisissa entisissä neuvostotasavalloissa. Heistä pääosa, noin 25 miljoonaa, oli venäläisiä, jotka asuivat Venäjän federaation rajojen ulkopuolella. Venäläisten osuus oli suuri etenkin Kazakstanissa ja Kirgisiassa, joissa ”kantaväestön” osuus kokonaisväkiluvusta oli noin puolet.
IVY ei pystynyt täysin estämään Neuvostoliiton hajoamiseen liittyneitä rajaselkkauksia, mutta se myötävaikutti kokonaistilanteen pysymiseen hallinnassa niin, että Jugoslavian hajoamissotien kaltaisilta vakavilta rajariidoilta lopulta vältyttiin.