Tshetshenian sodat
Tshetsheno-Ingushia
Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin Pohjois-Kaukasiassa sijainneessa Tšetšeeno-Ingušetian autonomisessa neuvostotasavallassa oli runsas miljoona asukasta. Heistä tshetsheenejä oli hieman yli 600 000, venäläisiä noin 330 000 ja inguusheja 130 000. Alueen korkein neuvosto julistautui alueellaan suvereeniksi vuoden 1990 lopulla. Seuraavana syksynä tshetsheenit johtajanaan kenraali Dshobar Dudajev julistivat maansa itsenäiseksi, mutta Venäjän hallitus ei tunnustanut sitä. Inguushien alue sen sijaan pysyi Venäjän yhteydessä.
Valtakamppailu Tshetsheniassa
Sisäinen kuohunta Tshetsheniassa jatkui, minkä johdosta Venäjä julisti alueelle hätätilan. Sekä tshetsheenit että venäläiset epäonnistuivat järjestyksen palauttamisessa, ja kilpailevat klaanit kamppailivat vallasta. Dudajevin hallituksen vastainen oppositio pyysi keväällä 1994 apua Venäjältä ja yritti syksyllä Venäjän hallituksen tukemana kaapata vallan. Sen epäonnistuttua sekasorto jatkui.
Taistelu Groznyista
Venäjän armeija hyökkäsi Tshetshenian alueelle joulukuussa 1994, mutta sotatoimet olivat huonosti johdettuja ja aluksi epäonnistuivat tuottaen hyökkääjille pahoja tappioita. Venäläisten onnistui kuitenkin kovien taistelujen jälkeen vallata pääkaupunki Groznyi helmikuussa 1995, ja seuraavana vuonna alueelle saatiin aikaan hauras aselepo. Tshetsheenisissit tekivät jatkuvasti iskuja venäläisiä kohteita vastaan ja tunkeutuivat lopulta elokuussa 1996 takaisin Groznyin keskustaan. Sen jälkeen tehdyn rauhansopimuksen mukaisesti venäläiset vetäytyivät Tshetsheniasta, mutta sisäinen valtakamppailu ja epäjärjestys alueella jatkui.
Toinen Tshetshenian sota
Kesällä 1999 tshetsheenijohtaja Basajevin johtama hyökkäys Dagestanin puolelle laukaisi Venäjän vastahyökkäyksen, ja syksyn tullen alkoi ”toinen Tshetshenian sota”. Sen aikana Venäjän asevoimat käyttivät raskasta tulivoimaa välttääkseen omia tappioita, joten siviiliasutuksen tuhot olivat suuret ja ihmisoikeuksia loukattiin laajalti. Alue palautettiin Venäjän hallintaan ja varsinaiset taistelutoimet loppuivat parin vuoden kuluessa. Tuhojen korjaaminen ja yhteiskunnan rakentaminen saivat odottaa vielä useita vuosia.