Saksan yhdistyminen

Neuvostoliiton otteen heltiäminen DDR:stä

”Saksan kysymykseen” oli saatu tilapäinen ratkaisu 1970-luvun alussa tehtyjen itäsopimusten ja Helsingissä kesällä 1975 allekirjoitetun Etykin päätösasiakirjan myötä. Tilanne pysyi pääpiirtein muuttumattomana aina 1980-luvun lopulle, vaikka kahden saksalaisvaltion välisissä suhteissa tapahtuikin pientä lähentymistä. Yleisesti kuitenkin arvioitiin, että vastakkaiset blokit ja niiden suuret armeijat Saksassa eivät toistaiseksi sallisi maan yhdistymiseen vievää kehitystä.

Neuvostoliitossa 1980-luvun puolivälissä aloitettu, Mihail Gorbatshovin johtama uudistusohjelma herätti Itä-Saksassa toivoa olojen vapautumisesta, mutta DDR:n hallitus vastasi kurin koventamisella. Neuvostoliiton johdossa kypsyi päätös, että DDR:n hallitusta ei enää tueta suhteissa Länsi-Saksaan ja omien oppositiovoimien uudistusvaatimuksien torjumiseksi, vaan sen on tultava toimeen omillaan. Neuvostoliiton heikko taloustilanne pakotti kehittämään yhteyksiä länteen, ja Saksan liittotasavalta tuli siinä vastaan.

Itäsaksalaisten muuttoaalto länteen

Unkarin ja Puolan liberalisoinnin edetessä jäi tiukkaan linjaan takertunut DDR:n johto kesällä 1989 yhä yksinäisemmäksi ja kovien muutospaineiden alaiseksi. Itäsaksalaisia siirtyi loppukesästä alkaen Unkarin avattujen rajojen kautta länteen, ja heitä kerääntyi myös liittotasavallan Prahan lähetystön alueelle vaatimaan pääsyä läntiseen Saksaan.

DDR:ssä suuria mielenosoituksia

DDR:ssä alkoivat vapaat kansalaisliikkeet järjestäytyä, syntyi uusia puolueita ja kansaa kokoontui syksyn tullen suuriin mielenosoituksiin vaatimaan poliittisia vapauksia ja maan taloutta kuntoon. Leipzigin ja Berliinin viikoittaiset mielenosoitukset pysyivät rauhallisina mutta paisuivat pian hallituksen kannalta kestämättömän suuriksi.

Berliinin muurin avaaminen

Ratkaiseva tapahtuma oli Berliinin muurin avaaminen 9. marraskuuta. DDR:n hallitus ei enää uusittunakaan kyennyt säilyttämään otettaan tilannekehitykseen vaan joutui suostumaan “pyöreän pöydän” neuvotteluihin kansalaisliikkeiden kanssa. Niissä sovittiin väliaikaisesta hallinnosta ja vapaista vaaleista. Itäsaksalaisten mieliä hämmensi  tuolloin myös salaisen poliisin (Stasin) toiminnan laajuuden paljastuminen.

Neuvottelut Saksan yhdistymisestä

Itä-Saksan parlamenttivaalien tulos maaliskuussa 1990 osoitti, että väestö halusi liittyä Länsi-Saksaan. Sen käytännön toteuttaminen osoittautui vielä mutkikkaaksi. Kohlin hallitus oli kuitenkin asettunut avoimesti kannattamaan yhdistymistä ja neuvotteli siitä toisen maailmansodan voittajavaltioiden kanssa. Kesällä 1990 Helmut Kohl ja Mihail Gorbatshov sopivat yhdistymisen ehdoista, joihin kuului muun muassa saksalaisten maksama korvaus neuvostojoukkojen poistumisesta Itä-Saksasta.

Saksan miehityksen päättyminen

Sodanaikaiset liittoutuneet luopuivat syyskuussa 1990 viimeisistä miehitysvallan oikeuksistaan tehdessään DDR:n ja liittotasavallan edustajien kanssa sopimuksen Saksan yhdistymisestä. Se tuli voimaan 3. lokakuuta.

Neuvostoliiton asevoimien poistuminen kesti kolmisen vuotta mutta sujui lopulta rauhallisesti ja järjestyneesti. Myös läntisten liittolaisten asevoimia poistui liittotasavallan alueelta mutta paljolti siirtokustannuksien säästämiseksi niitä myös jäi sinne vanhoille kasarmialueilleen. Yhdistynyt Saksa pysyi Naton jäsenmaana.