EU:n instituutiot 1990-luvun alussa

Kolmen pilarin järjestelmä

Maastrichtin sopimuksella muodostetussa Euroopan unionissa oli perusrakenteena ns. kolmen pilarin järjestelmä.

Ensimmäisen pilarin muodosti Euroopan yhteisö, joka hoiti ensisijassa taloudellisia ja EU:n sisäisiin asioihin kuuluvia kysymyksiä ja jossa komission rooli oli keskeinen. Toinen pilari sisälsi jäsenmaiden yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan,  jonka päätöksenteosta vastasi ensi sijassa ministerineuvosto. Kolmanteen pilariin kuuluivat sisäisen turvallisuuden ja oikeusasiat.

Ohjeet, aloitteet ja päätöksenteko

Mainituissa pilareissa päätöksenteko poikkesi siten, että ”yhteisöasioita” valmisteli lähinnä Euroopan komissio, jonka toiminta oli jäsenmaiden hallituksista riippumatonta, kun taas toisen ja kolmannen pilarin päätökset teki ministerineuvosto (EU:n neuvosto), jossa jäsenmaiden hallituksilla oli edustajansa.

Jäsenmaita edustaneiden valtion- ja hallitusten päämiesten kokous, Eurooppa-neuvosto, voi tehdä aloitteita ja antaa politiikkaohjeita, mutta tällä ”huippukokouksella” ei ollut muodollista päätösvaltaa. Euroopan parlamentti seurasi ja valvoi komission ja neuvoston toimintaa ja antoi hankkeista lausuntoja ilman merkittävää lainsäädäntö- tai päätösvaltaa muissa kuin ensimmäisen pilarin yhteisöpäätöksiin kuuluvissa asioissa.