Läntisen Euroopan integraation syveneminen

Euroopan yhteisön laajeneminen

Vuonna 1957 Rooman sopimuksella perustettu Euroopan talousyhteisö (European Economic Community, EEC) käsitti aluksi kuusi Länsi-Euroopan maata. Se laajeni kahden vuosikymmenen kuluessa toiminnallisesti Euroopan yhteisöksi (European Community, EC), kun vuonna 1967 talousyhteisöön fuusioitiin Euroopan hiili- ja teräsliitto ja Euratom.

Euroopan yhteisö laajeni alueellisesti 1970-luvulla muun muassa Ison–Britannian jäseneksi tulon myötä ja alkoi ottaa tehtäväpiiriinsä yhä enemmän myös poliittista yhteistyötä.

Integraation hidas eteneminen

Integraatio syveni kuitenkin hitaasti, sillä yritykset aikaansaada yhteinen valuutta ja omaksua toimiva yhteinen ulkopolitiikka kohtasivat vastustusta. ”Uuden kylmän sodan” aikaan 1980-luvun alkupuoliskolla integraatiokehitys oli niin hidasta, että puhuttiin Euroopan yhteisön ”pysähtyneisyyden” (stagnaation) tai ”näivettymisen” ajasta.

Taloudellisia ohjelmia ja sopimuksia

Talouden alalla EY:n merkitys kasvoi verraten tasaisesti joskin hitaasti muun muassa Efta-maiden kanssa 1970-luvun alkupuolella tehdyn vapaakauppasopimuksen ansiosta. Taloudellinen integraatio nopeutui, kun tulevan talous- ja rahaliiton ensimmäisessä vaiheessa rahamarkkinat vapautettiin ja laaja sisämarkkinaohjelma käynnistyi vaiheittain 1980-luvun lopulla. Se tuli voimaan vuoden 1993 alussa, jolloin toteutui jo alun perin Rooman  sopimukseen sisällytetty tavoite ”neljästä vapaudesta”: vapaa liikkuvuus tavaroille, palveluille, ihmisille ja pääomille.

Poliittisen integraation voimistuminen

Myös poliittinen integraatio voimistui, kun vuodesta 1987 yhtenäisasiakirjan pohjalta helpotettiin liikkumista EY-alueella ja pantiin alulle yhteisiä ohjelmia. Schengenin sopimuksella useat Länsi-Euroopan maat poistivat rajoiltaan tarkastukset.