Baltian maiden itsenäisyysliikkeet

Baltian itsenäisyysliikkeen taustat

Kehitys Baltian alueella kulki eri lailla kuin Neuvostoliiton eteläisissä osissa. Voidaan luetella useita syitä siihen, miksi Neuvostoliiton monista kansallisista vapautusliikkeistä juuri baltialaiset syntyivät ensimmäisten joukossa.

Baltiat maat olivat kaikkein lyhimmän ajan kuuluneet Neuvostoliittoon ja alueen asukkaat muistivat vielä itsenäisyyden ajan maailmansotien välillä. Yhteydenpito länteen oli vilkkaampaa Baltiasta kuin muualta Neuvostoliitosta, eikä Moskovan hallinto Gorbatshovin kauden alussa pitänyt sitä erityisenä ongelmana. Uudet yhteiskunnalliset virtaukset, esimerkiksi tietoisuus ympäristöongelmista, tietotekniikan vallankumous ja läntisen Euroopan integraatio, tulivat ensinnä Baltian maiden asukkaiden kokemuspiiriin.

Itsenäistyminen yllättävän nopeasti ja rauhanomaisesti

Moskovassa ajateltiin, että Baltian alueella helpommin voitaisiin kokeilla pienessä mittakaavassa yhteiskunnallisia uudistuksia. Tapahtumat Baltian maiden vapautusliikkeiden vuonna 1988 alkaneesta voimistumisesta kohti valtiollisen itsenäisyyden tunnustamista elokuussa 1991 etenivät niin kiivaasti, että se yllätti Gorbatshovin johtaman Neuvostoliiton hallinnon kuten myös ulkopuoliset tarkkailijat. Toisaalta monelle saattoi olla yllätys, että itsenäistyminen lopulta tapahtui verraten rauhanomaisesti.

Vaikka onkin liioiteltua kiittää tai syyttää nimenomaan Baltian maiden asukkaita koko Neuvostoliiton romahduksesta, heidän myötävaikutuksensa monien kansallisuuksien irtautumiseen neuvostovallasta oli merkittävä. Tähän vaikutti tuntuvasti se, että Venäjän presidentti Boris Jeltsin liittoutui vuoden 1991 alkupuolella Baltian tasavaltojen kanssa Neuvostoliiton hallitusta vastaan.