Kansallisuuskysymyksien kärjistyminen etelässä

Epäonnistunut Afganistanin sota

Neuvostoliiton interventio Afganistaniin joulukuussa 1979 oli alkuna kasvaville vaikeuksille pitää neuvostoimperiumia koossa. Afganistanissa pitkittynyt sota kulutti samaan tapaan voimia ja horjutti luottamusta poliittiseen johtoon, kuin Yhdysvallat oli kokenut Vietnamissa 1960-luvun puolivälistä lähtien. Muutaman vuoden kuluttua Neuvostoliiton johtajille oli jo selvää, ettei Afganistanin sota ollut voitettavissa, mutta sieltä poistuminenkin osoittautui vaikeaksi. Vasta vuosikymmenen lopulla Mihail Gorbatshov onnistui sopimaan järjestelyistä, joilla neuvostojoukot vedettiin kotiin.

Kaukasian vakavat rajariidat

Vakavia levottomuuksia alkoi 1980-luvun lopulla esiintyä Kaukasian ja Keski-Aasian neuvostotasavalloissa. Riidat koskivat yleensä kansallisuuksien välille vedettyjen hallinnollisten rajojen kulkua. Stalinin aikaisella kansallisuuspolitiikalla toisen maailmansodan jälkeen oli nimenomaan pyritty vanhojen kansallisuuskokonaisuuksien rikkomiseen, mihin liittyi myös suuria väestönsiirtoja.

Muslimiväestön voimakas lisääntyminen eteläisissä neuvostotasavalloissa myötävaikutti sisäisten levottomuuksien voimistumiseen. Neuvostoliiton talouden heikentyminen kurjisti oloja erityisesti maan eteläosissa.