Valtataistelun kärjistyminen
Moskovassa 1991
Venäjän presidentti Boris Jeltsin Neuvostoliiton keskushallintoa vastaan
Kun Boris Jeltsin valittiin keväällä 1990 Venäjän presidentiksi, hän uhmasi jo avoimesti Gorbatshovia ja neuvostohallintoa. Jeltsin asettui näyttävästi tukemaan Baltian tasavaltoja Neuvostoliiton keskushallitusta vastaan tammikuussa 1991 Vilnassa ja Riiassa sattuneiden välikohtauksien vuoksi. Jeltsinin tarkoituksena oli liittoutumalla niiden kanssa heikentää koko Neuvostoliittoa johtaneen Gorbatshovin valtaa suhteessa Venäjän vasta kehittymässä olleeseen autonomiseen hallintoon. Venäjän ohella myös Ukrainan ja Valko-Venäjän parlamentit julistautuivat ylimmän päätösvallan haltijoiksi alueillaan, joten neuvostotasavaltojen itsenäistymiskehitys nopeutui.
Vanhoillisten voimien vastarinnan tiivistyminen
Toisaalta myös vanhoillisten kommunistien ja muiden Neuvostoliiton yhtenäisyyttä säilyttämään pyrkivien voimien vastarinta oli alkanut tiivistyä jo vuoden 1990 lopulla. Gorbatshov joutui taipumaan myönnytyksiin, joista merkittävimpiä oli uudistusmielisen ulkoministerin Eduard Shevardnadzen pakottaminen eroamaan. Tämä sanoi läksiäispuheessaan “pahojen voimien” uhkaavan vapautumiskehitystä.
Elokuun 1991 vallankaappaus
Neuvostoliiton perustuslain muutos eteni kohti löyhemmän liittovaltion mallia, ja sen myötä myös kommunistinen puolue olisi menettänyt hallitsevan asemansa. Viime hetkellä ennen uuden liittosopimuksen allekirjoittamista tapahtui Moskovassa 19. elokuuta 1991 vallankaappaus. Julkisuuteen ilmestynyt poikkeustilakomitea, jota johti vanhoillinen varapresidentti Gennadi Janajev, ilmoitti ottaneensa vallan maassa ja palauttavansa järjestyksen. Televisiokuvat näyttivät
panssarivaunujen vyöryvän Moskovan keskustaan.