YK:n rooli Kuwaitin kriisissä
Turvallisuusneuvosto yksimielinen
YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui heti saatuaan tiedon miehityksestä päättämään Irakin vastaisista toimista. Päätöslauselmassaan 9.8. turvallisuusneuvosto tuomitsi Irakin hyökkäyksen Kuwaitiin ja vaati sitä heti vetämään joukkonsa pois sekä palauttamaan Kuwaitin itsenäisyyden.
Poiketen kylmän sodan aikaisista käytännöistä turvallisuusneuvosto oli yksimielinen perusvaatimuksessaan Kuwaitin itsenäisyyden palauttamisesta. Kuitenkin käytännön jatkotoimista päättäminen vaati monia neuvotteluja ja vei runsaasti aikaa. Aluksi YK 25.8. määräsi talouspakotteita saadakseen Irakin perääntymään. Kuukautta myöhemmin YK julisti Irakin lentoliikenteen saartoon.
Uhkavaatimus ja Persianlahden sota
Lopulta turvallisuusneuvosto antoi Irakille 29. marraskuuta uhkavaatimuksen vetäytyä pois Kuwaitista 15.1.1991 mennessä ja valtuutti Yhdysvaltojen kokoaman liittoutuman käyttämään ”kaikkia tarvittavia keinoja” YK:n Irakin vastaisten päätöslauselmien toimeenpanemiseksi.
Irakin kieltäydyttyä alkoi sota, jonka päätyttyä YK jälleen päätöslauselmallaan vahvisti Irakille asetetut aselepoehdot ja perusti niiden valvomiseksi tarkkailuoperaation. Ehtoihin sisältyi myös alueellisia lentokieltoja, joiden tulkinnasta syntyi lähivuosina useita kiistoja. Myös talouspakotteiden jatkamisesta oli erimielisyyttä turvallisuusneuvoston piirissä.
YK ja kansainvälinen liittoutuma
Kuwaitin kriisi ja Persianlahden sota 1990-1991 olivat selkeä näyte siitä, että YK saattoi toimia tehokkaasti, jos suurvallat pääsivät yksimielisyyteen. Turvallisuusneuvosto antoi konfliktin johdosta kaikkiaan 12 päätöslauselmaa. Toisaalta YK ei myöskään Persianlahden sodassa käyttänyt omia joukkoja eikä johtanut suoranaisesti sotatoimia vaan antoi käytännön sodankäyntivastuun kansainväliselle liittoutumalle, jossa Yhdysvalloilla oli johtava rooli.