Blokkien toiminta kriisialueilla

Kylmän sodan loppuvaiheissa Yhdysvallat pyrki kaikkialla rajoittamaan Neuvostoliiton 1970-luvulla laajentamaa vaikutuspiiriä. Kumpikin blokki tuki omia suojattejaan, olivat ne sitten hallituksia tai kapinallisia. Molemmat blokit pitivät vallassa myös tehottomia hallituksia ja despoottisia hallitsijoita, jos nämä vain edistivät oman puolen etuja kylmän sodan asetelmassa.

Kehitys Afrikassa ja latinalaisessa Amerikassa

Afrikassa jatkuivat alun perin siirtomaiden vapautusliikkeiden aloittamat sisällissodat muun
muassa Angolassa ja Mosambikissa. Vaikka Neuvostoliitto kytki tukitoimiin muutkin itäblokin  maat, rasitus Neuvostoliiton taloudelle oli suhteellisesti suurempi kuin Yhdysvalloille.

Kuubalaisilla ja itäsaksalaisilla oli tärkeä rooli Afrikan sosialististen valtioiden tukemisessa. Tämä asetelma vallitsi erityisesti Angolassa, missä käyty sisällissota saatiin päätökseen vasta 1990-luvun alussa, kun Etelä-Afrikan valkoinen hallitus luovutti valtaa mustalle väestölle.

Kylmän sodan asetelmien purkautuminen rauhoitti vähitellen monia latinalaisen Amerikan konflikteja, joskaan ei aivan kaikkia. Yhdysvaltojen tuki diktaattoreille väheni tai lakkasi kokonaan, kun pelko kommunismin leviämisestä poistui. Eräät vasemmistolaiset sissiliikkeet jatkavat yhä toimintaansa, vaikka itäblokin maiden tuki päättyi kylmän sodan myötä.