Keski-Afrikan kriisialueet

Kolonialismin raskas perintö

Belgian Kongo oli viime vuosisadalla jatkuvien kriisien näyttämö. Siihen tärkeänä syynä ovat olleet runsaat mineraalivarat, joita ulkomaiset sijoittajat ovat pyrkineet saamaan haltuunsa keinoista välittämättä. Belgian siirtomaavallan jäljiltä yhteiskuntarakenne oli hyvin alkeellinen  ja hajanainen, joten jatkuville valtataisteluille oli suotuisat edellytykset.

Myös muut Belgian entiset Keski-Afrikan siirtomaat Ruanda ja Burundi ovat kokeneet kovia. Valtioiden väliset ja sisäiset hallinnolliset rajat halkovat heimojen asuinalueita, jolloin levottomuudet leviävät helposti myös rajojen yli.

YK:n ja EU:n ongelma-alueet

Ruandassa koettiin 1990-luvun puolivälissä maailman pahimpiin kuuluva kansanmurha, kun maan tärkeimmät väestöryhmät taistelivat keskenään ja hallitseva ryhmä surmasi satoja tuhansia kilpailevan heimon jäseniä. Maassa toiminut YK:n rauhanturvajoukko ei kyennyt mitenkään estämään murhia.

Keski-Afrikan konflikteja on 2000-luvulla rauhoitettu kansainvälisinkin toimin, eikä suuria taisteluja ole enää käyty. Pienempää kapinointia sen sijaan jatkuu yhä erityisesti Kongossa. Euroopan unioni on YK:n ja Afrikan unionin ohella ollut aktiivinen sikäläisessä kriisinhallinnassa, mutta resursseista on jatkuva pula.