Länsi-Afrikan sisällissodat rauhoittuivat

Sisäisiä levottomuuksia

Länsi-Afrikan maita ryöstettiin siirtomaakaudella häikäilemättä, yhteiskunnan kehittäminen laiminlyötiin eikä itsenäistyminen suinkaan vakiinnuttanut niiden tilannetta. Seurauksena on ollut sisäisiä levottomuuksia lähes kaikissa alueen maissa. Erityisen paha vaihe oli 1990-luku, jolloin muun muassa Sierra Leonessa ja Liberiassa käytiin jopa Afrikan oloihin nähden hyvin raakaa sisällissotaa. Sen vaikutukset levisivät myös naapurimaihin.

Rauhanturvaoperaatiot onnistuivat

YK:n johtamat ja alueellisen yhteistyöorganisaation tukemat rauhanturvaoperaatiot saivat nuo sodat rauhoittumaan 2000-luvun alussa, mutta epävakaisuus silti jatkui Länsi-Afrikan maissa. Yhtenä syynä ovat siirtomaakaudelta periytyneet mielivaltaiset valtioiden rajat sekä valtioiden etnis-kulttuurinen hajanaisuus ja yhteiskuntarakenteen heikkoudet. Näihin ongelmiin liittyvät läheisesti talouden huonot edellytykset.

Avainasemassa on alueen suurimman ja luonnonvarojensa puolesta tärkeimmän maan Nigerian kehitys. Siellä on käyty ajoittain sisäisiä taisteluja sekä etelän rannikon öljyalueilla että pohjoisempana sisämaan heimojen asuinalueilla. Suurelta yhteenotolta on viime aikoina vältytty.

Norsunluurannikon kriisi

Tuoreista ongelmista esimerkkinä ovat vuoden 2010 lopulla Norsunluurannikon presidentinvaalin tulokseen liittyneet kiistat, joita on yritetty ratkaista muun muassa YK:n, Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) ja entisen siirtomaaisännän Ranskan avustuksella. Luonnonvaroiltaan verraten rikkaan ja liikenneyhteyksiensä puolesta verraten hyvät edellytykset omaavan 20 miljoonan asukkaan maan sisäpoliittiset kiistat ovat jatkuneet muutaman vuoden takaisen sisällissodan jälkeen. Lisäksi ympäristön saastumisongelmat sekä maan sietokykyyn nähden liiallinen väestö antavat aiheen olettaa, että vakauden saavuttaminen on vaikeaa, vaikka sitä on yritetty tukea myös YK:n rauhanturvaoperaatiolla.