Asevarustelun uudet painopistealueet

Maailman sotilasmenot

Maailman sotilasmenot supistuivat kylmän sodan päättymisen myötä 1990-luvun kuluessa noin puoleen mutta ovat taas 2000-luvulla olleet selvästi kasvusuunnassa ylittäen jo vuoden 1990 tason. Alueelliset erot ovat huomattavat ja myötäilevät verraten tarkoin turvallisuuspoliittisen tilanteen kehitystä.

Yhteenlaskettuna maailman sotilasmenot olivat vuonna 2009 noin 1500 miljardia USA:n dollaria vastaten 2,7 prosentin osuutta maailman kokonaistuotannosta. Kasvu edelliseen vuoteen verrattuna oli kuusi prosenttia, mitä voi pitää jo merkkinä uudesta varustelukilvasta Aasian eteläisillä ja itäisillä alueilla. Kasvuun ovat vaikuttaneet myös Irakin ja Afganistanin sotien kustannukset.

Alueellisia eroja

Maailmanlaajuinen talouskriisi 2008-2009 ei vielä vaikuttanut varustelumenojen nousua hillitsevästi, koska monessa maassa myös sotatarviketuotantoon sijoitettiin elvyttävää rahoitusta. Vuonna 2010 julkisen talouden kasvavat vajeet pakottivat jo monet  eurooppalaiset valtiot jyrkästi supistamaan sotilasmenojaan, ja tämä kehitys tulee jatkumaan lähivuosina. Sen sijaan on nähtävissä sotilasmenojen selvä kasvusuuntaus nimenomaan Aasiassa.

USA

Maailman sotilasmenoista Yhdysvallat käyttää noin puolet, vaikka mukaan ei otettaisi kaikkia  sotakustannuksiakaan. Kokonaisuudessaan menot Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden ylläpitämiseksi kohoavat vuositasolla noin 900 miljardiin dollariin, mikä merkitsee noin kuutta prosenttia BKT:sta ja yli puolta koko maailman vastaavista kustannuksista. Kun Yhdysvaltojen tuotanto kattaa vain 20 prosenttia ja väkiluku viisi prosenttia maailman kokonaisuudesta, on sen ”militarisoitumisen aste” selvästi yli maailman keskitason. Tässä kuvastuvat globaalin suurvallan aseman säilyttämisen vaatimat korkeat kustannukset.

Varustelumenojen jakaantuminen

Läntisen Euroopan maat yhteensä kuluttavat lähes neljänneksen, joten “lännen” osuus on yli 70 prosenttia. Kiinan osuus maailman varustelumenoista on noin 7, Ranskan hiukan yli 4, Englannin noin 4 ja Venäjän 3,5 prosenttia. Huomiota herättää, että kaksi eurooppalaista maata on käyttänyt yhdessä sotilasmenoihinsa enemmän rahaa kuin Kiina. Tosin tähän tilanteeseen on jo tulossa muutos.