Suuren muutoksen selityksiä ja vaikutuksia

Kylmän sodan jälkitila

Kylmän sodan jälkeistä aikaa on kestänyt vasta kaksi vuosikymmentä, mutta siihenkin on sisältynyt kaksi hyvin erilaista ajanjaksoa. Niistä ensimmäistä, 1990-luvulla vallinnutta vaihetta voidaan Euroopassa nimittää kylmän sodan jälkitilaksi, jolloin voittoisan ”lännen” ehdoilla mutta paljolti myös yhteistyössä hävinneen ”idän” kanssa purettiin kahden vastakkaisen blokin järjestelmää ja laajennettiin läntistä demokratiaa ja markkinataloutta itäiseen Eurooppaan. Vasta vuosikymmenen loppupuolella alkoi Itä-Euroopassa ja Balkanilla talous vahvistua ja poliittinen järjestelmä vakiintua. Läntisessä Euroopassa keskityttiin lähinnä Euroopan unionin rakenteiden perustamiseen ja vahvistamiseen.

Globalisaatio

Myös muualla maailmassa kylmän sodan asetelmia purettiin, ja samalla luotiin uusia edellytyksiä taloudelliselle nousulle. Markkinatalous ja jossain määrin myös demokratisointi etenivät globalisaation myötä. Aasian ja Etelä-Amerikan maissa elettiin verraten rauhallista aikaa, jolloin saatiin hyvä pohja talouden nousulle huolimatta itäistä Aasiaa tilapäisesti häirinneestä valuutta- ja maksukriisistä 1990-luvun loppupuoliskolla.

YK:n arvovalta koetuksella

Kosovon sota keväällä 1999 ja terrori-iskut Yhdysvaltoihin syksyllä 2001 olivat maailmanhistorian mittakaavaan sijoitettuina verraten pieniä tapahtumia, mutta niihin  reagoitiin voimakkaasti. Yhdysvaltojen johtaman Naton aseellinen interventio Jugoslaviaa vastaan herätti erityisesti Venäjällä ja Kiinassa, mutta myös muualla vastalauseita läntistä ”humanitaaristen interventioiden” oppia vastaan. Ne eivät hyväksyneet valta-asemaan nousseiden länsimaiden oikeutta yksipuoliseen voiman käyttöön ilman YK:n valtuutusta tai suurvaltojen yhteistä sopimusta.

Terrorisminvastainen sota

Lopullisesti kylmän sodan jälkitila päättyi syksyllä 2001, kun Yhdysvallat käynnisti massiivisen sotakoneiston käymään maailmanlaajuisesti ”terrorisminvastaista sotaa”. Sen lähtökohdista vallitsi suurvaltojen kesken periaatteellinen yksimielisyys, joka kesti vielä Afganistanin sodan alkuvaiheet, mutta Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin vuonna 2003 herätti laajaa vastarintaa. Vahvin reaktio koettiin muslimimaailmassa, mutta myös monissa Euroopan maissa sekä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa sodan aloittaminen tuomittiin vähintään hiljaisesti pidättymällä tukemasta sitä.

USA:n johtoasema

Yhdysvaltojen sitoutuminen pitkiin sotiin Lounais- ja Keski-Aasiassa kulutti johtavan suurvallan voimia ja poliittista arvovaltaa jopa enemmän kuin monet kriitikot olivat osanneet varoittaa. Presidentti Bushin ”ennalta ehkäisevien hyökkäyksien oppi” koettiin suuressa osassa maailmaa uudenlaiseksi kolonialismiksi ja Yhdysvaltojen aatteelliseksi ristiretkeksi. Valtiot eivät ehkä uskaltaneet vastustaa Yhdysvaltoja kovinkaan näyttävästi, mutta ne eivät myöskään hyväksyneet sen yksipuolista sanelupolitiikkaa ja voiman käyttöä.

Aasian talouden nousu

Muutamassa vuodessa kehittyi asetelma, jossa Yhdysvallat lähimpine eurooppalaisine liittolaisineen sitoi voimiaan ja ennen kaikkea rahavarojaan Irakin ja Afganistanin sotiin kaukana Aasiassa, samalla kun aasialaiset maat, ennen kaikkea Kiina, kasvattivat voimakkaasti talouttaan. Venäjä, Intia, Brasilia ja monet muut ”voimistuvat taloudet” hyötyivät myös tilanteesta pysyttelemällä erossa Yhdysvaltojen käymistä sodista.

Syksyn 2001 jälkeistä vuosikymmentä on toistaiseksi vaikea nimetä täsmällisesti, mutta sille on ollut leimaa-antavaa yhtäläisesti Yhdysvaltojen käymä ”terrorismin vastainen sota” ja aasialaisten talousmahtien nousu. Molemmat kehityskulut ovat vieneet voimakkaasti eri suuntiin, jolloin maailman voimasuhteiden muutos kiihtyi. Vuosikymmenen lopulla, syksystä 2007 alkoi Yhdysvalloista levitä pankkikriisi, joka muuttui kohta laajaksi talouskriisiksi. Sen seurauksena johtavat länsimaat pankkijärjestelmää ja tuotantoa tukiessaan joutuivat lainaamaan suuret määrät rahaa lähinnä Aasiasta, jolloin vajeet kasvoivat ennennäkemättömän suuriksi.

Länsi talouskriisin kourissa

Vuoden 2010 kuluessa kriisi iski täydellä voimalla myös Euroopan unionin talous- ja rahaliittoon, jolloin euron pelastusoperaatioissa tarvittiin lisää lainarahaa  Aasiasta. Viimeistään tässä vaiheessa myös eurooppalaiset havahtuivat huomaamaan, kuinka voimakkaasti taloudellisten voimasuhteiden muutos heijastuu myös poliittisiin valtasuhteisiin. Syiden syvempi analyysi ja johtopäätösten teko on vasta pääsemässä alkuun, joten vuoden 2011 alussa ei ollut vielä helppoa hahmottaa kovinkaan tarkkaa kuvaa maailman kokonaistilanteen muutoksesta.