Yhteistyön ja valtakamppailun maailma

Yhteistyön tarve

Maailmanpolitiikka on yhdistelmä yhteistyötä ja valtakamppailua,  jotka painottuvat tilanteen mukaan. Kylmän sodan jälkeisenä aikana on lyhyessä ajassa koettu vaihtelua noiden ääripäiden välillä.

Yhteistyö voi olla alueellista, esimerkkinä EU tai pohjoismaat, liittoutumiseen  perustuvaa, esimerkkinä Nato tai Yhdysvaltojen johtamat tilapäiset (ad hoc-) liittoutumat Irakia vastaan, tai se voi olla maailmanlaajuista ”globalisaatiota”, jolloin YK:n ja Maailman kauppajärjestön puitteissa sovitaan yhteisistä pelisäännöistä ja niitä ollaan valmiit myös  noudattamaan. Yhteistyö on viimeaikaisen kehityksen myötä tullut yhä tärkeämmäksi, mutta yhteistyön muodot, laajuus ja intensiteetti vaihtelevat suuresti.

Kansallinen itsemääräämisoikeus

Kansallinen itsemääräämisoikeus (suvereniteetti) on edelleen kansainvälisten suhteiden perusta, mikä on tunnustettu myös YK:n peruskirjassa. Pitkälle menevissä yhteistyöjärjestelyissäkin se vaikuttaa olennaisesti, sillä jokaisen maan johtajat ovat menestymisestä ja hyvinvoinnista viime kädessä vastuullisia omille kansalaisilleen. Siihen kuuluu myös varautuminen konflikteihin ja muihin kriiseihin, joiden sattuessa valtiot pitävät tiukasti kiinni omista eduistaan. Siksi valtioiden turvallisuuspoliittinen ja taloudellinen toimintavapaus halutaan säilyttää mahdollisimman suurena myös yhteistyön oloissa. Tällöin yhteistyö nähdään lähinnä voimavarojen tehokkaan käytön mahdollistajana ja vastavuoroisina palveluksina ilman syvempää integraatiota tai sitoutumista.

Alueellinen yhteistyö

Myös alueellinen yhteistyö painottuu useimmiten joko talouteen tai turvallisuuspolitiikkaan. Euroopan unioni pyrkii lisäksi syventämään integraatiota lähes kaikilla aloilla, ja siinä mielessä se on hyvin pitkälle edennyt yhteistyöorganisaatio, jota hyvällä syyllä kutsutaan yhteisöksi. Sen sijaan Aasiassa ja Etelä-Amerikassa alueellinen yhteistyö on toistaiseksi painottunut lähinnä talouteen, ja turvallisuuspolitiikan alalla yhteistoiminta on enemmän kahdenvälistä. Tästä esimerkkeinä ovat Yhdysvaltojen sopimukset tukikohdista ja sotilasyhteistyöstä useiden valtioiden kanssa sekä Kiinan  toiminta Shanghain yhteistyöorganisaatiossa ja myös kahdenvälisesti Pakistanin kanssa.

Valtioiden välinen kilpailu

Valtioiden välinen kilpailu on poliittisen realismin näkemyksen mukaisesti kansainvälisen politiikan normaalitila huolimatta samanaikaisista tai vuorottelevista yhteistyön kausista. Kilpailun muodot ja välineet vaihtelevat kehityksen myötä. Perinteisen sotilaallisen voiman sijalle on tullut yhä enemmän taloudellinen kilpailu, joka nykyisin leimaa kansainvälistä politiikkaa.

Geopolitiikka

Maantieteellisten tekijöiden ja politiikan suhdetta on nimitetty geopolitiikaksi. Se voidaan ymmärtää joko määrääväksi tekijäksi valtioiden välisissä suhteissa ja selittämässä varsinkin suurvaltojen käyttäytymistä, tai geopoliittiset tekijät voidaan ymmärtää yhdeksi näkökulmaksi muiden ohella arvioitaessa kansainvälistä politiikkaa. Geopolitiikka yhdistetään poliittiseen realismiin, silloin kun sitä pidetään merkittävänä tai jopa määräävänä tekijänä selittämään valtioiden turvallisuuspoliittisia intressejä ja pyrkimyksiä.

Uusi geopolitiikka

Sotilaallisella voimalla on klassisessa geopolitiikassa ollut keskeinen merkitys yhdistyneenä maantieteellisiin tekijöihin. ”Uusi geopolitiikka” painottaa nykyisin yhä enemmän taloudellisia ja kulttuurisia voimavaroja tarkasteltuna maantieteellisten kokonaisuuksien puitteissa. Taloudellisen voiman tuloa sotilaallisen voiman sijaan korostava oppi on nimitetty geopolitiikkaa soveltaen ”geoekonomiaksi”. Vastaavasti sotilaallisen voiman ja maantieteellisten tekijöiden yhteyttä on jo kauan nimitetty geostrategiaksi.

Suomi geopolitiikassa

Yhteistä noille eri lähestymistavoille on alueellisten tekijöiden tärkeyden tunnustaminen valtioiden turvallisuuspolitiikassa. Esimerkiksi Suomi voidaan määrittää fyysisen maantieteen perusteella laajan Euraasian niemekkeellä Pohjois-Euroopassa Itämeren ja Jäämeren välissä sijaitsevaksi harvaanasutuksi maaksi, jossa on paljon metsiä ja järviä. Geopoliittisesti on kuitenkin tärkeämpää kuuluminen pohjoismaihin ja Euroopan unioniin, joskin sijaiten kaukana sen sydänalueilta, sekä suurvalta Venäjän rajanaapuruus.