Maailmantilanteen muutoksen merkkejä
Yhteistyön aika
Yhdysvaltojen hallitsevan aseman vuoksi maan sisäinen ja ulkopolitiikan kehitys vaikutti merkittävästi koko kansainvälisen politiikan luonteen muutokseen. Kylmän sodan jälkeisen, kansainvälisen yhteistyön sävyttämän vaiheen jälkeen alkoi vuosituhannen taitteessa sekä Yhdysvalloissa että maailmalla ilmetä yhä selvemmin voimapolitiikan paluun merkkejä.
”Clintonin oppi”
Presidentti Bill Clintonin kaudella (1993 – 2001) Yhdysvaltojen ja Euroopan politiikassa oli nähtävissä yhteistyötä ja demokraattisia arvoja korostava painotus. Kansainvälisiä kysymyksiä ratkottiin paljolti konferensseissa, muun muassa Ety-järjestön huippukokouksissa. Kosovon sotaan osallistumista keväällä 1999 pyrittiin oikeuttamaan ”Clintonin opilla”, jonka mukaan kansainvälisen yhteisön velvollisuutena oli tehdä interventio, jopa ilman YK:n valtuutusta, jos siten voitaisiin estää ihmisoikeuksien laajamittainen loukkaus.
Realismi haastajaksi
Demokratiaa, ihmisoikeuksia ja yhteistyötä painottaneen ”liberaalin internationalismin” haastajaksi nousi vuosituhannen vaihtuessa jälleen “klassinen realismi”, jota amerikkalaisessa politiikassa voidaan luonnehtia myös republikaaniseksi ajatussuunnaksi.
Mielialojen muutos Yhdysvalloissa kuvastui erityisesti republikaanien ehdokkaan George W. Bushin vaalivoitossa syksyllä 1999. Hänen kampanjassaan syytettiin demokraatteja kansallisen edun unohtamisesta tehtäessä ”humanitaarisin” perustein interventio Kosovoon, kun tärkeämmät strategiset intressit olivat Lähi-idän ja Aasian suunnilla.
Voimapolitiikan paluu
Kosovon sotaa voidaan pitää käännekohtana myös siinä suhteessa, että Venäjä ja Kiina protestoivat ankarasti Jugoslavian pommituksia ilman YK:lta saatua oikeutusta. Venäjä reagoi ilmapiirin muutoksen aloittamalla puolestaan uudelleen sodan Tshetsheniassa.
Kuva: http://memory.loc.gov/master/pnp/ppmsc/02800/02865u.tif / Wikimedia