Suomen asema vakiintunut
Suomi on 15 vuoden kuluessa vakiinnuttanut asemansa Euroopan unionin jäsenmaana, joka mielletään kuuluvaksi pohjoismaihin. Pohjoismaisuus on viiteryhmänä edelleen tärkeä historiallisista, maantieteellistä ja myös yhteiskunnallisista syistä. EU-politiikassa pohjoismainen ryhmä ei kuitenkaan ole toiminut kovinkaan yhtenäisenä, ja pohjoismaiden turvallisuuspoliittiset perusratkaisut poikkeavat toisistaan suuresti.
Pohjoismaat
Kaikki pohjoismaat ovat mukana Euroopan unionin toiminnassa vähintään Euroopan talousalueen puitteissa. Vaikka Norja ja Islanti eivät ole EU:n jäseniä, nekin kuuluvat useimpien EU-maiden mukana vapaan liikkumisen Schengen-alueeseen, mikä voidaan ymmärtää jo pitkään voimassa olleen pohjoismaisen passivapausalueen perinteen jatkamiseksi.
”Pohjoismainen malli”
Pohjoismaiden taloudet ovat pitkälle integroituneet, ja kokemukset ovat olleet myönteisiä. Huolimatta erilaisista valuutoista myös rahaliikenne toimii hyvin pohjoismaiden välillä. Kulttuurivaihto on jo pitkään ollut vilkasta, ja työskentely naapurimaissa luontevaa. Yhteiskunnalliset rakenteet ja toimintatavat ovat siinä määrin yhtäläisiä, että kansainvälisestikin tunnetaan ”pohjoismainen malli”.
”Pohjoismainen yhteisö”
Pohjoismainen yhteistyö on siis toiminut hyvin monella alalla, joten on oikeutettua puhua ”pohjoismaisesta yhteisöstä”. Kuitenkin turvallisuuspolitiikassa perusratkaisut ovat toisistaan poikkeavia, eikä varsinkaan sotilasalalla ole integraatiota saatu aikaan. Siihen on syynsä sekä historiassa että maantieteellisissä tekijöissä.
Turvallisuuspolitiikassa jatkuvuutta
Toisen maailmansodan kokemukset selittivät pohjoismaiden tekemiä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja kylmän sodan alkaessa, ja niillä on merkitystä edelleen, vaikka yleistilanne on perustavasti muuttunut. Turvallisuuspolitiikalle tunnusomaista on yleensäkin jatkuvuus, jos kokemukset ovat olleet myönteisiä eivätkä dramaattiset tilanteen muutokset vaadi tekemään voimakkaita korjausliikkeitä. Tällainen logiikka näyttää vallitsevan myös pohjoismaiden viimeisimmissä arvioissa.
Helpotukseksi asevoimien kustannusten kohoamisen ongelmaan on ehdotettu pohjoismaisen yhteistyön tehostamista. Yhteistoimintakohteita on löydetty paljon, mutta niiden käytännön toteutus on silti epävarmaa.
Sotilasyhteistyö
Suomi on mukana pohjoismaisessa kriisinhallintayhteistyössä ja eräissä muissakin puolustus- ja turvallisuusalan hankkeissa. Merivalvontaa hoidetaan Ruotsin kanssa yhteistyönä, ja sen laajentaminen myös ilmavalvontaan on kehitteillä. Sen sijaan on vaikea nähdä syvemmän operatiivisen yhteistyön tehostamistarpeita ja -mahdollisuuksia. Norjalla on pääasiallisena toiminta-alueenaan pohjoinen Atlantti ja Ruotsilla eteläinen Itämeri. Suomella ei ole sotilaallisia voimavaroja eikä intressejä ulottaa toimintaansa noille alueille, eivätkä myöskään läntisten naapurien sotilaalliset intressit ulotu tänne asti kovin voimakkaina.
Siviiliyhteistyö
Siviilimäistä yhteistyötä onnettomuuksiin ja muihin kriiseihin varautumisessa sekä rikollisuuden torjunnassa on kehitetty pohjoismaiden kesken jo pitkälle. Sitä on voitu myös laajentaa Itämeren piiriin ja pohjoisille merialueille. Hallitusten ja viranomaisten kesken on tehty yhteistyösopimuksia, ja puitteet ovat muutenkin verraten hyvässä kunnossa, mutta silti tietojen vaihdossa ja arkipäiväisessä yhteydenpidossa on paljon kehittämistä.
Suomen asema muutoksessa
Suomen asema maailmanlaajuisessa kehityksessä on jatkuvan muutoksen tilassa, vaikka sitä ei lähietäisyydeltä ole helppoa nähdä. Syynä on lähinnä se, että globalisaation oloissa tärkein Suomeenkin vaikuttava muutoksen moottori on nykyisin Aasiassa. Sieltä tulevat voimakkaat ulkoiset paineet, jotka pakottavat Euroopan unionin jäsenmaat reagoimaan ajankohtaisiin kehityskulkuihin. Suomenkin suhteellinen asema siis muuttuu, vaikka lähiympäristön tilanne pysyisi vakaana.
Globalisaation vaikutuksia
Toistaiseksi globalisaation vaikutukset Suomeen ovat ilmenneet lähinnä taloudessa sekä tiedonvälityksen ja yhteydenpidon helpottumisena. Turvallisuuspoliittisia heijastusvaikutuksia on todennäköisimmin odotettavissa, jos Aasiassa kehittyy vakavia valtioiden välisiä tai suurten maiden sisäisiä kriisejä. Silloin ne välittyvät Suomeen sekä ulkomaankaupan vaikeutumisena että poliittisesti ensi sijassa Euroopan unionin ja Venäjän kautta.
Geopoliittinen asema
Suomi on tuollaiselta kannalta katsottuna osallisena myös turvallisuuspoliittisessa globalisaatiossa. Euroopan unionin jäsenyys on laajentanut merkittävästi osallistumista maailmanpolitiikkaan, sillä EU on maailmantaloudessa voimakas ja aktiivinen toimija sekä luonteeltaan moderni talousyhteisö ja yhä enemmän myös turvallisuuspoliittinen liitto.
Geopoliittisesti määritettynä Suomi sijaitsee EU:n koillisella rajalla ja euraasialaisen suurvallan naapurina. Vaikka Venäjän talous on jo vahvasti kytkeytynyt maailmantalouteen, sen turvallisuuspolitiikassa vallitsee hyvin perinteinen ajattelu, jossa suojautumisella ulkoisia uhkia vastaan ja oman alueen hallinnalla tarvittaessa sotilaallista voimaa käyttäen on keskeinen sijansa.