Saksa ja Suomi

Yhdistymisestä ei ongelmia

Suomessa suhtauduttiin Saksan yhdistymiseen kaikkiaan rauhallisesti verrattuna moniin muihin eurooppalaisiin maihin, joissa epäilyt Saksaa kohtaan elivät syvässä. Suomalais-saksalaisissa suhteissa ei ollut selvittämättömiä historiallisia tai ajankohtaisia ongelmia, eikä muutenkaan nähty aihetta pelätä uuden ”Suur-Saksan” paluuta Keski-Eurooppaa hallitsevaksi voimaksi.

Silti Suomessakin verraten pitkään epäiltiin Saksan yhdistymisen onnistumista ja odotettiin siitä ehkä seuraavan uusia riskejä. Vielä syksyllä ja talvella 1989-1990 Suomessa verraten yleisesti arvioitiin, että yhdistyminen saattaa viivästyä ja kohtaa kovenevaa vastustusta.

Suomessa uudelleenarviointeja

Kesällä 1990 näytti kuitenkin jo siltä, että Suomi tulisi hyötymään yhdistyneen Saksan painopisteen siirtymisestä Itämeren suuntaan. Samoin pidettiin erittäin myönteisenä sitä, että Helmut Kohl ja Mihail Gorbatshov pääsivät käytännön järjestelyistä yhteisymmärrykseen. Siitä seurasi edelleen, että Suomessa ryhdyttiin pikaisesti arvioimaan mahdollisia vaikutuksia Pariisin rauhansopimukselle ja yya-sopimukselle.

Idänpolitiikassa yhtäläisyyksiä

Suomen ulkopolitiikan johtajat olivat tietoisia siitä, että Saksan liittotasavallan tuoreet linjaukset monissa asioissa olivat lähellä Suomen kantoja, eikä ollut aihetta odottaa yhdistyneen Saksan tekevän siihen muutosta. Erityisen tärkeää oli Saksan asettuminen idänpolitiikassa sovittelevaan yhteistyöhön Neuvostoliitto/Venäjän kanssa, jolloin toisen maailmansodan ja kylmän sodan aikaiset vihollisuudet voitiin jo unohtaa ja palata ennen 1900-lukua vallinneen hyvän saksalais-venäläisen yhteistyön linjoille.