Suhtautuminen itäisen Euroopan murrokseen

Kylmän sodan loppuvaiheissa Suomi nojautui ulkopolitiikassa Etyk-periaatteisiin ja toimi aktiivisesti sen puitteissa. Ensi sijassa tämä näkyi 1980-luvun  lopulla Tukholman kokouksessa sekä Wienissä käydyissä, luottamusta ja turvallisuutta lisääviä toimia koskeneissa neuvotteluissa. Niissä Suomi luettiin yhdessä Ruotsin, Itävallan, Sveitsin ja Jugoslavian kanssa ns. N+N -maiden ryhmään, joka välitti menestyksellisesti blokkien välisissä kiistakysymyksissä.

Itäisen Euroopan kuohunnan voimistuessa Suomen virallinen linja edelleen myötäili YK:n ja Etykin periaatteita. Niihin kuului puuttumattomuus toisten valtioiden sisäisiin asioihin ja samalla kuitenkin rauhanomaisten muutosten edistäminen.

Varovaisia linjauksia

Yleensä tuo varovainen linjaus toimi ja myös yleisesti hyväksyttiin, mutta nimenomaan suhtautumisessa Baltian maiden irtautumiseen Neuvostoliitosta tuli hallituksen politiikan ja kansalaisten käsitysten välille myös eroja. Lehdistössä arvosteltiin ajoittain valtiojohdon kannanottoja liian varovaisiksi, mutta mitään ratkaisevaa kuilua ei näkemysten välille syntynyt.

Suomen ulkopoliittiset linjaukset suhteessa Neuvostoliittoon ja Baltian maiden itsenäisyysliikkeisiin olivat 1990-luvun alussa lähellä Saksan ja Yhdysvaltojen virallisia kantoja, mutta jonkin verran varovaisempia kuin pohjoismaiden kannanotot.