Työttömyyden kasvu ja talouden rakennemuutos
Bruttokansantuoteen lasku
Bruttokansantuote laski voimakkaasti, vuonna 1991 peräti seitsemän prosenttia ja seuraavana vuonnakin vielä neljä prosenttia. Työttömyys vastaavasti nousi 1980-luvun lopun noin 80 000 työttömän tasosta parissa vuodessa yli 500 000 henkeen. Työttömyysaste kohosi vuoden 1990 kolmesta prosentista 16 prosenttiin vuonna 1994. Pahiten lamasta kärsivät rakennustyöläiset, joiden työttömyysaste kohosi noin 37 prosenttiin.
Vuonna 1992 Suomen talous oli jo uhkaavassa kierteessä, kun tuotanto lamaantui lainojen saannin vaikeutumisen ja korkeiden korkojen vuoksi, ja työttömyysaste kohosi jyrkästi.
Valtion maksukyky vaarassa
Kriisin kärjistyessä vuonna 1992 valtio oli vaarassa joutua julistetuksi maksukyvyttömäksi, jolloin luotonsaanti olisi loppunut. Runsailla ulkomailta otetuilla luotoilla kyettiin maksamaan kasvaneet työttömyys- ja sosiaalimenot, ja siten saatiin yhteiskuntarauha säilymään.
Talouden elvyttämisponnistelut kohdistettiin vientiteollisuuteen, joka alkoikin toipua vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Kulujen voimakas vähentäminen paransi valtiontalouden tilaa, mutta samalla pohjoismaisen hyvinvointimallin perusta tuli uhanalaiseksi.
Yritysten ja myös yhteiskunnan monien laitosten täytyi kysynnän hiljetessä vähentää voimakkaasti kulujaan, jolloin työvoimaan irtisanottiin ja kohdennettiin uudelleen. Tähän liittyi tietotekniikan laajamittainen käyttöönotto. Informaatioteknologian osuus kansantaloudessa kasvoi, ja elektroniikkateollisuus kasvatti vientiään ulkomaille.