Osallistuminen yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan
EU:n erityisluonne
Suomen kannanotoissa on suosittu Euroopan unionin kansainvälisen painoarvon kohottamista. Siihen ei kuitenkaan sisälly unionin kehittäminen olemukseltaan perinteisiä suurvaltoja vastaavaksi, vaan on korostettu EU:n erityisluonnetta ja laaja-alaista keinovalikoimaa.
Suomi kannatti unionin laajentamista itään, jotta kylmän sodan jälkeistä, vielä epävarmaa tilannetta voitaisiin vakauttaa antamalla ”jäsenyysperspektiivi” halukkaille maille ja ulottamalla niille jo jäsenyysneuvottelujen yhteydessä unionin perusarvot lainsäädännön ja hallinnon pohjaksi.
Länsi-Balkan
Erityisen tärkeänä alueena Suomen ulkopolitiikalle 2000-luvun ensi vuosina nähtiin Länsi-Balkan, missä Jugoslavian hajoamissotien jäljiltä oli vielä paljon jännitteitä. EU:lla oli siellä tärkeä rooli tilanteen vakauttajana YK:n ja Naton rinnalla, ja Suomi osallistui suurin panoksin tähän toimintaan.
Varovaisia kannanmäärityksiä
Suomen osallistuminen EU:n ulkosuhteiden hoitoon ja kannanmäärityksiin on yleensä ollut varovaista ja enemmistön kantoja myötäilevää. On jo totuttu siihen, että esimerkiksi Lähi-idän konflikteissa Euroopan unioni ei saa mitään näyttävää aikaan, jos vastassa ovat Israelin ja Yhdysvaltojen intressit. Suomi on hyväksynyt tämän varovaisen linjan, vaikka monet kansalaisjärjestöt vaatisivat voimakkaampaa toimintaa EU:n tärkeiksi määrittämien arvojen puolesta.
Jatkuvuus ja yksimielisyyden tavoittelu
On myös arvioitu, että Suomen ulkopolitiikkaa edelleen kylmän sodan jälkeisellä ajalla on leimannut jatkuvuus ja konsensus eli mahdollisimman laajan yksimielisyyden tavoittelu. Hallitusten vaihtuessa ei ole tapana ollut muuttaa ulkopolitiikan linjauksia, vaan niiden määrittely on tapahtunut hitaina prosesseina ja kompromisseja tehden.
Varsinkin nuorison keskuudessa on toivottu nopeampia ja tiukempia kannanottoja kansainvälisiin asioihin esimerkiksi ympäristöpolitiikan tai ihmisoikeuksien vaalimisen alalla, mutta jatkuvuudella ja yksimielisyyden korostamisella on toisaalta saatu varmempi pohja ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiselle. Suomi on ulkomailla opittu tuntemaan ulkopoliittisesti hyvin ennustettavana maana, joka ei tuota häiriöitä EU-politiikkaan eikä yleensä asetu vastustamaan suurvaltojen kantoja.