Suomen puheenjohtajakausi 2006
Valmistautuminen
Valmistelut kesällä 2006 alkanutta Suomen puheenjohtajakautta varten tehtiin jälleen huolella. Näihin kuului hallinnon koulutusta EU-asioihin ja virkamiesten työtehtävien järjestelyä sekä asialistan hiomista. Yhteistyötä tehtiin erityisesti kevätkauden puheenjohtajan Itävallan kanssa.
Asialistaa
Eurooppa-tiedotuksen kesäkuussa laatimassa tiedotteessa nostettiin puheenjohtajakaudella käsiteltävinä asioina esille tarpeet sopeutua globalisaatioon, kilpailukyvyn parantaminen, väestön ikääntymisen ongelmat, ilmastonmuutos ja Euroopan turvallisuuskysymykset. Lisäksi haluttiin edistää unionin toiminnan avoimuutta ja päätöksenteon tehokkuutta sekä parantaa unionin lainsäädännön laatua. Todettiin myös tavoitteeksi pitää perustuslakisopimuksen vahvistamisprosessi käynnissä.
Yllättävä kriisitilanne
Heti Suomen puheenjohtajakauden alussa kärjistyi 12. heinäkuuta 2006 Israelin ja Hizbollah- järjestön välinen konflikti välikohtauksista Etelä-Libanonissa ja johti parissa päivässä avoimeen sotaan. Israel pommitti koko Libanonin alueen kohteita, jolloin ulkomaiden kansalaisten evakuointi tuli kiireelliseksi. EU järjesti oman evakuointinsa tukeutuen pääasiassa lähimpään jäsenmaahansa Kyprokseen. Puheenjohtajamaan velvollisuuksiin kuului näiden toimien vaatiman päätöksenteon järjestäminen.
Aselevon valvonta
YK sai lopulta aikaan aselevon ja valtuutti 11. elokuuta Libanonissa olevien 2 000 sotilaan vahvuisten UNIFIL-joukkojen laajentamisen 15 000 rauhanturvaajan vahvuuteen. Ranska oli tässä keskeinen tekijä, ja myös muut EU-maat, Suomi mukaan luettuna, lupasivat rauhanturvajoukkoja Libanoniin. Suomesta lähti tehtävään runsaan 200 sotilaan rauhanturvaosasto. EU:n toimintamahdollisuudet Israelia vastaan olivat rajoitetut etenkin sen Yhdysvalloilta saaman vahvan tuen vuoksi, mutta toisaalta EU kykeni vaikuttamaan aselevon aikaansaamiseen ja tilanteen vakauttamiseen sodan jälkeen.
Perustuslakiesitys kariutui
Suomen puheenjohtajakauden lopulla 14-15. joulukuuta Brysseliin kokoontuneet EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet keskustelivat laajentumispolitiikasta sekä yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa. Eniten huolta kuitenkin aiheutti Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä kariutuneen perustuslakiesityksen tulevaisuus. Siihen ei Suomen voimilla voitu mitenkään vaikuttaa.