Turvallisuuspolitiikan peruslinja ja selonteot
Kansalaisten tuki
Suomen tekemät turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset EU-jäsenyyden alkaessa 1990-luvun puolivälissä saivat mielipidekyselyissä kansalaisilta laajan kannatuksen, eikä puolueiden keskenkään vallinnut merkittäviä eroavaisuuksia. Sotilaallista liittoutumattomuutta kannatti 2000-luvun alkuvuosina 66–74 prosenttia ja liittymistä sotilasliittoon 18–25 prosenttia kyselyihin vastanneista. Ulkopolitiikan hoitoon
tyytyväisiä oli yli 80 prosenttia.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot
EU-jäsenyyden kaudella valtioneuvosto on vuodesta 1995 alkaen laatinut turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja yleensä neljän vuoden välein. Ne on käsitelty eduskunnassa verraten perusteellisesti, ja eduskunta on lopuksi hyväksynyt selonteot huomautuksin varustettujen valiokuntalausuntojen mukaisesti. Selontekojen arvioinnin yhteydessä on esitetty monia toivomuksia niiden laatimismenettelyjen kehittämiseksi, mutta järjestelmä on säilynyt pääpiirtein samanlaisena.
Selonteko 1997
Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa 1997 huomiota kiinnitettiin nimenomaan puolustuksen mukauttamiseen uusiin oloihin, mutta kaksi vuotta aikaisemmin määritettyihin turvallisuuspolitiikan peruslinjoihin ei esitetty muutoksia.
Selonteko 2001
Selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2001 julkaistiin kesäkuussa 2001. Siinä pidettiin turvallisuuspolitiikan perusteet lähes ennallaan. Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimintalinja kiteytettiin seuraavaksi:
- Uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen.
- Pysyttäytyminen vallitsevissa olosuhteissa sotilaallisesti liittoutumattomana.
- Osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseksi.
Puolustusjärjestelmään ei kaavailtu suuria muutoksia, mutta vuodeksi 2004 suunniteltua uutta selontekoa varten esitettiin tutkittavaksi perustavia kysymyksiä.
Selonteko 2004
Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa 2004 todettiin, että lähialueiden vakaus oli vahvistunut paljolti EU:n ja Naton laajennuksien sekä EU:n integraation syvenemisen ja Venäjän muutoksen myötä. Samaan aikaan kuitenkin kansainvälinen tilanne oli tullut epävakaammaksi, mistä oli odotettavissa heijastuksia myös Suomen turvallisuusympäristöön. Turvallisuusuhat todettiin valtioiden rajat ylittäviksi, joten kansainvälisen yhteistyön tarve sen myötä kasvoi.
Suomen toimintalinja
Selonteon mukaan ”Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimintalinja tähtää maan itsenäisyyden ja yhteiskunnan demokraattisten perusarvojen turvaamiseen sekä kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Suomen toimintalinja perustuu uskottavaan kansalliseen puolustukseen, yhteiskunnan toimivuuteen ja johdonmukaiseen ulkopolitiikkaan sekä vahvaan kansainväliseen asemaan ja aktiiviseen toimintaan EU:n jäsenenä.”
Tuki Yhdistyneille Kansakunnille
YK:n merkitystä korostettiin, ja todettiin, että ”sotilaallisen voimankäytön ehdoista tulee päättää monenkeskisesti YK:n peruskirjan periaatteiden pohjalta”. Tällä toteamuksella oli ajankohtaista merkitystä, koska Yhdysvallat oli aloittanut keväällä 2003 hyökkäyksen Irakiin ilman YK:n valtuutusta.
Euroopan unionin kriisinhallinta
EU:n kriisinhallinnalle annettiin selonteossa vahva tuki lupaamalla sekä sotilaallisen että siviilikriisinhallinnan tehostamista. Tähän sisältyi myös tavoite ”kehittää nopeasti kriisialueelle lähetettäviä, riittävästi koulutettuja ja varustettuja, vaativaan toimintaan kykeneviä joukkoja”.
Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen (YETT)
Yhteiskunnan keskeisten perustoimintojen turvaaminen todettiin erityisen tärkeäksi, ja sotilaallisen maanpuolustuksen alalla määritettiin tavoite seuraavasti: ”Suomi kehittää puolustuskykyään sotilaallisesti liittoutumattomana maana turvallisuusympäristönsä, erityisesti pohjoiseen Eurooppaan vaikuttavia muutoksia seuraten… Puolustuskyky mitoitetaan siten, että koko maata puolustetaan, mitä varten lähtökohtina ovat yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustusjärjestelmä.”
Selonteko 2009
Valtioneuvoston selonteossa 2009 ei peruslinjan määrityksiin tehty olennaisia muutoksia. Eräitä tilannearvion kohtia ja tavoitteiden asetteluja kuitenkin monipuolistettiin ja sotilaallisen liittoutumisen mahdollisuutta tuotiin aikaisempaa enemmän esille. Lisäksi painotettiin voimakkaammin yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen järjestelyjä ja niiden vaatiman kriisijohtamisen kehittämistarpeita.