Ulkopolitiikan painopisteet
Peruslinja
Suomen ulkopolitiikan peruslinja lyötiin kiinni EU-jäsenyyden alkaessa 1990-luvun puolivälissä, eikä siihen todettu lähivuosien kuluessa tarvetta tehdä merkittäviä muutoksia. Sen sijaan ulkopolitiikan painotukset ja aloitteet ovat eläneet tilanteen mukaan, ja myös päätöksenteon menettelyissä on tapahtunut edistystä.
Työnjako tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välillä
Perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikka yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Toisaalta valtioneuvostolle kuuluu vastuu Euroopan unionia koskevien asioiden valmistelusta ja toimeenpanosta. Tästä on seurannut työnjako, että ulkopolitiikka jakaantuu valtioneuvoston johtamaan EU-asioiden lohkoon ja tasavallan presidentin johtamaan muuhun ulkopolitiikkaan, vaikka rajanveto esimerkiksi päätettäessä EU:n kriisinhallintaan osallistumisesta on vaikeaa.
Yhteisen kannan muodostaminen
Ulkopoliittisten kannanottojen yhteensovittaminen tapahtuu lähinnä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa (UTVA), jonka päätöksien ja suositusten tekoon
tasavallan presidentti tarvittaessa osallistuu puheenjohtajana. Ulkoasiainministeriö palvelee valmisteluissa ja toteutuksessa sekä tasavallan presidenttiä että valtioneuvostoa. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalla on merkittävä rooli lausuntojen antajana, ja eduskunta päättää muun muassa valtiosopimuksista.
Uusia aloitteita
Presidentti Tarja Halosen kaudella vuodesta 2000 alkaen globaalipolitiikka ja siinä erityisesti kehitysyhteistyö- ja ympäristökysymykset sekä naisten aseman parantaminen saivat uutta painoa. Suomi isännöi näille aloille kuuluvia tapahtumia ja osallistui aktiivisesti kansainvälisiin hankkeisiin. Suomi sitoutui EU:n mukana myös YK:ssa valmisteltuihin kansainvälisiin ilmastosopimuksiin ja on pyrkinyt muutenkin tukemaan YK:n toimintaa.
Naapuruussuhteet
Ulkopolitiikan painopiste on EU-asioiden lisäksi ollut ennen kaikkea naapurisuhteissa. Vielä 2000-luvun alkuvuosina oli taipumusta kierrättää Venäjän-politiikan asioita Brysselin kautta, mutta viime vuosina suorat suhteet ovat jälleen nousseet arvoonsa. Tällä alalla tasavallan presidentillä on keskeinen rooli, mutta toisaalta käsiteltävät asiat ovat olleet paljolti kauppa- ja talouspolitiikkaa sekä arkipäiväiseen ihmisten kanssakäymiseen liittyviä kysymyksiä.
Taloussuhteet
Muutenkin taloussuhteet ovat kohonneet ulkopolitiikassa keskeiselle sijalle. Kaupan edistämiseksi Suomen hallituksen edustajat tapaavat ulkomaisia päättäjiä, jolloin poliittisin keinoin pyritään vaikuttamaan kauppasopimuksiin. Maailman voimasuhteiden muutos on tullut selvästi esille, kun aasialaiset ja eteläamerikkalaiset talousmahdit ovat entistä useammin vierailuvaihdon kohteina. Myös edustustoja on vahvistettu nopeasti kasvavien talouksien alueilla.
Itämeren alue
Itämeren alueen suhteen on todettu, etteivät kaikki EU-maat ole kovin kiinnostuneita uhraamaan siihen resursseja, joten yhteistyö on hoidettava lähinnä alueellisena kysymyksenä. Kyseessä ovat ensi sijassa ympäristönsuojelun, meriturvallisuuden ja rikollisuuden torjunnan asiat.
Pohjoismaat
Pohjoismaiset suhteet ovat EU-kaudella arkipäiväistyneet ja jääneen huomiossa jonkin verran taka-alalle. Toiminta Pohjoismaiden neuvostossa ja muilla yhteistyöfoorumeilla jatkuu rutiininomaisesti, joskin näiden tapaamisten painoarvo on tuntuvasti vähentynyt kylmän sodan ajoista, jolloin ne toimivat paljolti Suomen henkireikänä länsimaiden suuntaan.
Venäjän-suhteet
Suomi on viime aikoina aktivoinut Venäjän-politiikkaa talouden lisäksi lähinnä matkailuasioissa. Siihen kuuluu liikenneyhteyksien parantaminen ja rajamuodollisuuksien nopeuttaminen ja tarkastustoiminnan tehostaminen. Venäjän suhteisiin liittyy myös kasvanut kiinnostus arktisiin alueisiin, missä runsaat luonnonvarat odottavat vielä hyödyntämistään.
Arktiset alueet
Suomi joutuu pohjoisilla alueilla taloudellisesti kilpailemaan muun muassa Norjan kanssa, eikä EU:n suunnalta ole siihen saatavissa paljonkaan apua, vaan etuja on varjeltava suoraan Suomesta omin toimin. Toisaalta EU:n piiristä on esitetty toivomuksia, että Suomi edistäisi myös unionin intressejä pohjoisilla alueilla muun muassa Arktisen neuvoston toiminnassa. Tällaiseen aktivointiin Suomessa onkin valmiutta, sillä Rovaniemellä on jo toiminnassa Arktinen keskus, joka harjoittaa pohjoisten alueiden tutkimustoimintaa.