Nousu lamasta vientiteollisuuden voimin
Säädellystä taloudesta vapaakauppaan
Suomi joutui 1990-luvun alussa talouskriisiin vielä perustaltaan kylmän sodan oloihin muokkaantuneella talouden rakenteella, joka vain lakkasi toimimasta uudessa tilanteessa. Vaikka rahamarkkinoita oli vapautettu, monet valtiollisen ohjailun ja sääntelyn piirteet silti vielä vallitsivat. Vapaakauppa Euroopan yhteisön piirissä oli toistaiseksi ulotettu koskemaan vain teollisuustuotteita, joten sen ulkopuolella toimi suuri osa kansantaloudesta.
Markan kurssi jousti
Oma valuutta oli kansallisin toimin vielä ohjailtavissa, joskin oli jo päätetty sopeutumisesta Euroopan yhteisön rahapolitiikkaan, eikä myöskään maailmalta tulevia valuuttakurssipaineita voitu estää. Valuutta oli totuttu devalvoimaan viennin tukemisen vaatiessa, mutta pienen valuutan kiinteän kurssin puolustaminen osoittautui entistä vaikeammaksi, kun talouden perusta muuten horjui ja ulkomaisen lainanoton tarve kasvoi kilpaa korkojen kanssa. Ratkaisuksi ongelmaan löydettiin lopulta markan arvon päästäminen kellumaan, jolloin markkinat päättivät sen kurssista. Tämä osoittautui vientiteollisuuden etuja palvelevaksi sekä muutenkin hyväksytyksi ja toimivaksi järjestelyksi, joten vähitellen rahoituskriisi saatiin hallintaan.
Onnistunutta tutkimusta ja tuotekehittelyä
Valtio ohjasi 1990-luvun puolivälissä määrätietoisesti rahoitusta viennin edistämiseen. Huomattavat panostukset tutkimukseen ja tuotekehittelyyn tuottivat verraten nopeasti tulosta. Tunnetuin menestystarina tuolta ajalta on Nokian kohoaminen uuden informaatioteknologian laajenevilla maailmanmarkkinoilla matkapuhelinten johtavaksi valmistajaksi.
Globalisaation paineet
Onnistuneen vientikelpoisten tuotteiden kehittelyn ja niiden kotimaisen valmistuksen organisoinnin ansiosta Suomen talous oli hyvässä kunnossa 2000-luvulle tultaessa. Oli kuitenkin selvää, että yhä globalisoituvat maailmanmarkkinat asettaisivat kilpailukyvyn pian ankaraan kokeeseen. Ensimmäiseksi alkoivat teollisuuden matalan jalostusasteen työpaikat kadota ulkomaille. Vaatetusteollisuudessa näin oli tapahtunut, mutta nyt uhkana oli elektroniikkateollisuuden komponenttien valmistuksen käyminen
kannattamattomaksi suomalaisella kulujen tasolla.
Kilpailukykyä paremmaksi
Ratkaisua kilpailukyvyn parantamiseksi haettiin ensi sijassa korkean teknologian innovaatioista, joilla säilytettäisiin vaativat työt Suomessa. Suomen Akatemian ohjelmissa korostettiin tarvetta sopeutua globaalitalouteen tutkimus- ja kehitystoiminnalla, jolloin tärkeäksi nähtiin teollisten innovaatio-prosessien ohella tutkia myös kansainvälisen talouskehityksen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tähän antoi pohjaa myös globaalien riskien arviointi, jonka avulla pyrittiin määrittämään tarpeita julkisen sektorin palvelurakenteen ja verotuksen muutoksille. Erityisen tärkeäksi nähtiin koulutuksen järjestely, mihin liittyi myös ulkomaisten asiantuntijoiden ja opiskelijoiden houkuttelu Suomeen. Uusia kehittämismahdollisuuksia esitettiin etenkin palvelualoille.