Puolustuspolitiikka
Kansalaisten hyväksyntä
Lähtökohtana 2000-luvun puolustuspolitiikalle oli kansalaisten osoittama tyytyväisyys vallitseviin järjestelyihin. Valmiutensa puolustaa Suomea hyökkäystä vastaan on ilmaissut lähes 80 prosenttia vastaajista. Suomen puolustusmahdollisuuksia tavanomaisessa sodassa piti hyvinä yli 60 prosenttia vastaajista, mikä oli merkittävä muutos verrattuna 1970-luvun lopun 21–25 prosentin tasoon. Kesällä 2001 Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kyselyssä 89 prosenttia vastaajista kannatti yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusjärjestelmää.
Kriisi- ja uhkamallit 2001 selonteossa
Puolustussuunnittelun pohjaksi valtioneuvoston selonteossa 2001 esitettiin seuraavat kriisi- ja uhkamallit:
- Alueellinen kriisi, jolla voi olla vaikutuksia Suomeen.
- Poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus, johon voi liittyä sotilaallisella voimalla uhkaaminen sekä sen rajoitettu käyttö.
- Strateginen isku, jolla pyritään pakottamaan valtakunnan johto haluttuihin ratkaisuihin kohdistamalla lamauttavia toimia yhteiskunnan elintärkeisiin kohteisiin ja toimintoihin sekä puolustusjärjestelmään.
- Laajamittainen hyökkäys, jonka tavoitteena on strategisesti tärkeiden alueiden valtaaminen tai Suomen alueen hyväksikäyttö kolmatta osapuolta vastaan.
Edelliseen selontekoon verrattuna uutta oli alueellisen kriisin vaikutusten lisääminen luetteloon ja strategisen iskun määrittelyn tarkentaminen. Todettiin myös, että mainitut uhkatapaukset saattavat esiintyä peräkkäin eikä mitään vaihtoehdoista voida karsia pois. Siitä edelleen saatiin peruste säilyttää monipuolinen, alueelliseen puolustukseen pohjautuva kyky hyökkäysten torjuntaan.
Vahvuuksia pienennetään 2001 selonteossa
Sodanajan joukkojen vahvuutta esitettiin pienennettäväksi 490 000 henkilöstä vuoteen 2009 mennessä 350 000 henkilöön. Samalla maavoimien yhtymiä oli määrä vähentää silloisesta 22 prikaatista, mutta supistusten suuruutta ei ennakoitu. Hankinnat oli kuitenkin tarkoitus suunnata lähes kokonaan kolmelle valmiusprikaatille.
Eduskunta hyväksyi puolustuksen kehittämisen pohjaksi valtioneuvoston selonteon linjaukset, mutta esitettiin myös toivomus puolustuspolitiikan parlamentaarisen valmistelun ja valvonnan tehostamisesta. Eduskunnan hyväksymään valiokuntalausuntoon tuli verraten paljon huomautuksia yksityiskohtiin.
Kriisi- ja uhkamallit 2004 selonteossa
Vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa todettiin kriisi- ja uhkamalleiksi edelleen samat tilanteet kuin vuonna 2001. Samoin määritettiin sotilaallisen puolustuksen perustaksi alueellinen puolustus, jonka johtamisjärjestelmä tuli kuitenkin sopeuttaa sodan ajan joukkojen määrän vähentämiseen. Alueellisiin joukkoihin oli määrä sijoittaa 250 000 ja operatiivisiin noin 100 000 sotilasta sekä kehittää vapaaehtoista maanpuolustusta.
Kehittämisaikataulu määritettiin muun muassa seuraavasti: ”Maavoimien operatiiviset joukot saatetaan operatiivisesti valmiiksi vuoden 2008 kuluessa. Vuodesta 2009 alkaen maavoimien kehittämisen painopiste on ilmatorjunnan ja alueellisten joukkojen kehittämisessä.”
Turvallisuuspoliittisen seurantaryhmä
Kansanedustajista muodostetun ja Juha Korkeaojan puheenjohdolla toimineen Turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän raportti kesäkuussa 2008 käsitteli varsin laajasti puolustuspolitiikan kysymyksiä. Ryhmä totesi, että turvallisuustilanne Suomen ympäristössä on vakaa eikä ollut todennäköistä, että Suomi joutuisi sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi muuten kuin ehkä laajan kansainvälisen kriisin osana.
Seurantaryhmä painotti maavoimien operatiivisten ja alueellisten joukkojen kokonaisuuden merkitystä alueellisessa puolustuksessa. Operatiivisten joukkojen varustustilanne katsottiin hyväksi, mutta alueellisten joukkojen varustuksen uusiminen määritettiin tärkeäksi saada käyntiin 2010-luvun alussa, ennen kuin ilma- ja merivoimien uusiminen käynnistyy myöhemmässä vaiheessa. Puolustusbudjetin taso esitettiin säilytettäväksi ennallaan.
Selonteko 2009
Vuonna 2009 julkaistussa valtioneuvoston selonteossa puolustusjärjestelmään ei esitetty merkittäviä muutoksia, mutta tuotiin esille tarve valmistautua laajempiin puolustusjärjestelmän muutoksiin ensi vuosikymmenellä.
Valtioneuvosto esitti materiaalikustannusten nousun vuoksi puolustusbudjettiin kahden prosentin vuotuista korotusta vuodesta 2011 alkaen. Tämä tuli hyväksytyksi myös eduskunnassa. Puheissa kuitenkin todettiin, että toteutus oli jäämässä uuden eduskunnan vastuulle, jolloin myös reaaliset tarpeet ja mahdollisuudet alkavat olla jo paremmin selvillä.
Asevelvollisuudesta keskustellaan
Vuonna 2010 puolustuspolitiikan alalla käsiteltiin muun muassa asevelvollisuuden tulevaisuutta, puolustusvoimien rakenneuudistuksen tarvetta sekä kokonaismaanpuolustukseen ja yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan kuuluvia kysymyksiä. Asevelvollisuutta tutkinut työryhmä piti hyvänä vallitsevan järjestelmän jatkamista pienehköin korjauksin.