Afrikan näkymien arviointia

Suuria alueellisia eroja

Afrikan maiden tulevaisuuden näkymät poikkeavat toisistaan lähinnä sen mukaan, millä alueilla on raaka-ainevaroja ja missä on pahoja vesiongelmia. Saharan alue jakaa Afrikan myös näissä suhteissa selvästi kahteen osaan. Sahara on osa erittäin köyhää ja poliittisesti epävakaata vyöhykettä, kun taas eteläisen Afrikan taloudelliset ja poliittisen vakauden näkymät ovat huomattavasti paremmat.

Toisaalta kriisit ovat muuttaneet luonnettaan ja maantieteellisiä painopisteitä. Vaikka Keski-Afrikka on raaka-ainevaroiltaan rikasta aluetta, se tulee säilymään pitkään kriisivyöhykkeenä, sillä yhteiskuntarakenne on hauras ja valtioiden rajat kiistanalaisia.

Mahghreb-maat

Pohjois-Afrikan maiden suhteet Euroopan unioniin ovat läheiset jo maantieteellisistä syistäkin, mutta myös siksi, että niistä läntisimmillä, ns. Mahghreb-mailla – Marokolla, Algerialla ja Tunisialla – sekä Libyalla, on pitkälle ulottuvat historialliset yhteydet Ranskaan, Italiaan ja Espanjaan. Muuttoliike Välimeren yli on tuonut etenkin Ranskaan runsaasti väestöä Pohjois-Afrikasta. EU puolestaan on kehittänyt Välimeri-strategian puitteissa taloudellisia suhteita Pohjois-Afrikkaan, missä poliittiset ja yhteiskunnalliset olot ovat edelleen hyvin epävakaat. Se on itse asiassa nykyisin kaikkein lähinnä EU:ta oleva konfliktialue, joten unionilla on siitä erityinen vastuu.

Mahdollisuuksien maanosa

Afrikka on pidetty mahdollisuuksien maanosana, mutta odotukset pikaisesta noususta eivät ole toteutuneet. Huolimatta monen maan runsaista raaka-ainevaroista  ja ahkerasta, keski-iältään nuoresta työvoimasta ei laajoja tuotantoketjuja ole yleensä saatu toimimaan kovin tehokkaasti eikä sisäpoliittisia taisteluja laantumaan. Ulkomaisten sijoittajien kiinnostus kasvaa afrikkalaisten raaka-aineiden kysynnän lisääntymisen myötä, mutta talouden rakenteen tulisi myös monipuolistua. Siitäkin on jo merkkejä. Erityisen tärkeää on, että Afrikan unioni ja monet alueelliset järjestöt ovat kasvavassa määrin tehostaneet kriisinhallintatoimiaan ja puuttuneet tarvittaessa myös jäsenmaidensa sisäisiin asioihin. Tosin resurssien puute haittaa edelleen tätä toimintaa.

Euroopan unioni aktivoitumassa

Euroopan unioni on pyrkinyt viime aikoina jälleen aktivoimaan toimintaansa Afrikassa. Ajankohtaisia haasteita on etenkin Länsi-Afrikan maissa sekä Sudanissa ja Keski-Afrikassa. Noilla alueilla on edelleen sisällissotien jäljiltä paljon sisäpoliittista ja yhteiskunnallista sekasortoa ja sen myötä tarvetta jatkaa rauhanturvaoperaatioita, mutta monet EU-maat ovat olleet haluttomia tai kyvyttömiä käyttämään siellä voimiaan. Tilalle on monessa tapauksessa tullut kiinalaisia.