Reaktiot Neuvostoliiton hajoamiseen
Ulkopolitiikan tilannearviot
Kansalaistasolla yhteydet Suomesta Venäjälle olivat verraten vilkkaat. Tiedettiin hyvin, että Gorbatshovin kaatamista suunniteltiin, mutta toisaalta nähtiin neuvostotasavaltojen suvereniteetin omilla alueillaan vahvistuvan. Erityisen merkittävää oli Venäjän federaation hallinnon vähittäinen kehittyminen neuvostohallinnon rinnalle.
Todelliseen kokeeseen Suomen ulkopolitiikan johto joutui Neuvostoliiton hajoamisen kiihtyessä ja samalla vanhoillisten vastarinnan voimistuessa vuoden 1990 lopulla. Taustana oli myös Kuwaitin kriisin kärjistyminen ja Persianlahden sodan alkaminen.
Gorbatshov vaikeuksissa
Suomi isännöi menestyksellä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton johtajien tapaamisen Helsingissä 9. syyskuuta, jolloin he päättivät yhteisestä linjasta Irakin suhteen. Tapaamisen aikana Moskovasta tuli Helsinkiin tietoja, että Gorbatshovia vastaan oli tekeillä vallankaappaus. Hän joutuikin kiirehtimään kotiinpaluuta estääkseen kriisin laajenemisen. Syksyn mittaan vanhoillisten paine Gorbatshovia kohtaan kasvoi ja hänet pakotettiin hyväksymään uudistusmielisen ulkoministerin Eduard Shevardnadzen ero.
Presidentti Koivisto tuki mahdollisuuksiensa mukaan Gorbatshovia sekä yhteydenpidossaan ulkomaiden johtajiin että omissa poliittisissa kannanotoissaan, koska hänen näkemyksensä mukaan sille vaihtoehtoina olivat jyrkän linjan kommunistien voitto tai jättiläisvaltakunnan hallitsematon hajoaminen kaikkine siitä Suomellekin seuraavine vaaroineen.
Moskovan vallankaappausyritys ja Suomi
Moskovassa 19. elokuuta tapahtuneessa vallankaappauksessa. Gorbatshov syrjäytettiin, mutta Venäjän presidentti Boris Jeltsin nousi uhmaamaan poikkeustilakomiteaa. Suomen hallituksen kuten muidenkin ulkopuolisten tarkkailijoiden oli aluksi vaikeaa päätellä, kuka selviäisi tilanteesta voittajaksi, joten ensimmäiset kannanotot olivat pidättyviä, lähinnä uudistuskehityksen katkeamista pahoittelevia.
Pian kävi ilmi, että Jeltsin Venäjän parlamentin tukemana nousi todellisen vallan haltijaksi Moskovassa. Suomi kulki kannanotoissa muiden länsimaiden rinnalla. Kun Venäjän presidentti ensin tunnusti Baltian maiden itsenäisyyden, Suomen tunnustus ilmoitettiin yhtä aikaa tärkeimpien länsieurooppalaisten maiden kanssa. Suomen hallitus totesi, ettei Baltian tasavaltojen itsenäisyyden oikeudellista tunnustamista ollut koskaan peruttu, joten nyt se vain palautettiin käytännössä voimaan.