Etyk ja aseidenriisunta
Etyk kylmän sodan loppuvaiheissa
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (Etyk) puitteissa käytiin kylmän sodan loppuvaiheissa useita rinnakkaisia neuvotteluja valmisteltiin sopimuksia ”Helsinki-prosessin” eri aloille. Uutta oli ennen kaikkea aseidenriisuntaneuvottelujen liittäminen Etykin yhteyteen.
Keskeiset periaatteet valtioiden välisistä suhteista ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä koottiin yhteen dokumentiksi, joka allekirjoitettiin Etyk-maiden johtajien kokouksessa Pariisissa 21.11.1990. Kyseessä oli ensimmäinen huippukokous vuonna 1975 Helsingissä pidetyn konferenssinjälkeen. Myös asiakirja, jota nimitettiin Uuden Euroopan peruskirjaksi (Charter of Paris for a New Europe), oli tarkoitettu täydentämään ja saattamaan ajan tasalle Helsingin päätösasiakirjassa (1975) määritettyjä periaatteita.
Uuden Euroopan peruskirjan sisältö
Uusi peruskirja syntyi kylmän sodan päättymisen hengessä ja vastasi pitkälle läntisiä käsityksiä demokratiasta ja markkinataloudesta. Neuvostoliitto hyväksyi nuo periaatteet osana uudistusohjelmaansa mutta pyrki samalla säilyttämään valtiollisen kokonaisuutensa, jota kansallisuusliikkeiden esille nostamat eroamisvaatimukset jo vakavasti uhkasivat.
Pariisin asiakirjan pääsisältönä on ajatus yhdistyneestä Euroopasta (itse asiassa “Etyk-alueesta Vancouverista Vladivostokiin”), jossa noudatetaan yhteisiä perusarvoja ja pidättäydytään väkivallan käytöstä. Keskeisiksi arvoiksi määritettiin: ihmisoikeuksien kunnioittaminen, edustuksellinen ja moniarvoinen demokratia sekä oikeusvaltioperiaate. Lisäksi korostettiin niiden merkitystä markkinatalouden kehittämiselle ja hyvinvoinnin lisäämiselle.
Etykille kiinteitä rakenteita
Uusina ongelmina lueteltiin kansalliset vähemmistökysymykset ja taloudellinen yhteistyö “uudessa Euroopassa”. Sen vuoksi päätettiin jatkaa neuvotteluja luottamusta ja turvallisuutta lisäävien toimien sekä aseidenriisunnan edistämiseksi. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssille päätettiin luoda kiinteitä rakenteita muun muassa vakinaistamalla ulkoministerien kokous vähintään kerran vuodessa tapahtuvaksi sekä perustamalla Prahaan sihteeristö, Wieniin konfliktien estämisen keskus ja Varsovaan vaalien valvonnan yksikkö. Lisäksi sovittiin tehostetusta seurantakokousmenettelystä ja asiantuntijoiden tapaamisista.
Kuva: Wikimedia Commons, Brendel Matyas