Maailmantalous 2000-luvun alussa
”Globalisaation kulta-aika”
Kylmän sodan päättymistä seurannutta vuosikymmentä on sanottu ”globalisaation kulta-ajaksi” siinä mielessä, että vapaiden markkinoiden alue laajeni maailmalla nopeasti ja parantuneet kulku- ja viestintäyhteydet mahdollistivat ihmisten, tavaroiden ja pääoman liikkeet maasta ja maanosasta toiseen ilman suuria viiveitä. Vallitsi yleisesti luottamus tämän kehityksen jatkumiseen. Keskustelua käytiin globalisaation eduista ja haitoista kuten myös hyötyjistä ja häviäjistä, mutta ilmiön vaikuttavuutta ei sinänsä epäilty.
Länsi hallitsi taloutta
Yhdysvaltojen, Länsi-Euroopan maiden ja Japanin hallitseva asema maailmantaloutta ohjaavissa järjestöissä oli kiistaton vielä 2000-luvun alkaessa. Niiden toiveiden ja mallien mukaisesti toimineet kansainväliset rahoituslaitokset asettivat ehtoja kauppasopimuksille, lainoille ja valuuttojen tukitoimille. Samoja periaatteita sovellettiin myös kehitysavun puitteisiin. Tällä ryhmittymällä oli taloudellisen voimansa vuoksi yhä valtaa vaikuttaa merkittävästi myös muiden maiden yhteiskunnallisen ja taloudellisen järjestelmän muokkaamiseen ”läntisen mallin” mukaiseksi.
Taloudelliset voimasuhteet
Taloudellisten voimasuhteiden muutos oli kuitenkin jo käynnistynyt ja läntisen ryhmittymän suhteellinen voima heikkenemässä. Silti maailman varallisuudesta Yhdysvaltojen kansalaisilla oli vielä noin 35 prosentin ja eurooppalaisilla 30 prosentin osuus, jos laskuperusteena käytettiin virallisia valuuttakursseja. Ostovoiman perusteella arvioituna johtavien talousmahtien bruttokansantuoteosuudet olivat 2000-luvun alkuvuosina seuraavat: Yhdysvalloilla ja EU:lla molemmilla noin 22 prosentin osuus, Kiinalla 11 ja Japanilla 8 prosenttia. Muilla mailla yhteensä oli vajaan 40 prosentin osuus kokonaistuotannosta.
Yhdysvallat oli tuotantokyvyltään EU:n kanssa suunnilleen samalla tasolla huolimatta pienemmästä väestömäärästään. Kiinan, Venäjän ja muiden ”kehittyvien talouksien” kasvu oli voimakasta, mutta lähtötason alhaisuuden vuoksi ne eivät vielä uhanneet vakiintuneita talousmahteja.
Globalisaatio vaikeuksissa
Maailmantalouden kasvu hidastui lyhytaikaisesti syksyn 2001 terrori-iskujen ja Yhdysvaltojen suhdannetaantuman vuoksi. Erityisesti lentoliikenne kärsi tappioita parin vuoden ajan, kunnes talouskasvu yhdessä terroriiskujen pelon haihtumisen kanssa jälleen mahdollisti matkustaja- ja rahtiliikenteen kasvun. Samalla kuitenkin kilpailu lentoliikenteessä kiristyi voimakkaasti ja saattoi monia yhtiöitä suuriin vaikeuksiin.
Syksyn 2001 jälkeen erityisesti Yhdysvaltojen terrorismin vastaisen sodan ja Irakin konfliktin vuoksi kiristynyt kansainvälisen politiikan ilmapiiri heikensi globalisaation edellytyksiä niin, että ennustettiin jo sen päättymistä ja korvautumista enemmän kansallisia etuja suojaavilla järjestelyillä.
Maailman talouden instituutiot
Maailman kauppajärjestö (WTO), joka perustettiin toisen maailmansodan jälkeen vallinneen Gatt-järjestelmän tilalle vuonna 1995, on toiminut neuvottelufoorumina sääntöjen luomiseksi maailmankaupalle. WTO:ssa on jäseninä yli 150 valtiota, jotka ovat sopineet yhteisistä normeista tasapuolisuuden ja vastavuoroisuuden pohjalta. Ongelmaksi on muodostunut maataloustuotteiden saaminen näiden järjestelyiden piiriin.
Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Maailmanpankki ja monet muut maailmantalouden kannalta tärkeät järjestöt jatkoivat uuden vuosituhannen alussa toimintaansa yhä toisen maailmansodan jälkeen kehittyneillä periaatteilla. Paineet niiden uudistamiseen kuitenkin kasvoivat, kun Aasian ja Etelä-Amerikan voimistuvien maiden taloudet kasvoivat nopeasti.
Talouden kasvu jatkui
Maailman kokonaistuotannon arvo on kuluneella vuosikymmenellä lähes kolminkertaistunut. Vuotuinen talouskasvu on ollut keskimäärin 3-5 prosenttia. Kasvu hidastui läntisten rahamarkkinoiden kriisin vuoksi vuosina 2008-2009. Ostovoimalla mitattuna kokonaistuotannon arvo on nykyisin noin 70 000 miljardia dollaria vuodessa. Valuuttakurssien arvolla mitattuna saadaan hieman pienempi summa.